Lontoo osa III: Huonot puolet

Lontoo postaukset jatkuvat ja nyt kerron, mitä pidin huonoina piirteinä Lontoossa. Mitään kovin negatiivista minulla ei ole sanottavana, mutta omassa blogissa on välillä kiva vähän valittaa :D

Huom! Tänään on viimeinen päivä osallistua arvontaan! Linkki sivupalkissa :)

British Museumista.

Aloitetaan ihmisistä, nimittäin niiden määrästä. Oulu tuntui melko tyhjältä paikalta Lontoon reissun jälkeen, mikä oli kyllä ihan mukavaa. Itse en viihdy ihmismassojen keskellä ja saan joskus jopa lieviä paniikkikohtauksen oireita joutuessani ihmismassojen pariin tai tilaan, johon on ahdettu liikaa ihmisiä. Lisäksi minua ahdistaa aina, jos joku kävelee selkäni takana liian lähellä (tiedän, en ole ihan normaali). Lontoo on varsinkin näin suomalaisnäkökulmasta valtava kaupunki ja ihmisten määrä on sellainen, että sitä ei edes halua ajatella. Vaikka nyt ei ollut mikään suosituin turistikausikaan, niin ihmisiä oli silti paljon liikkeessä joka paikassa ja myös niitä turisteja.
Ahdistavinta oli iltapäivisin metrossa ja Primarkissa :D Siinä vaiheessa kun joka puolelta tuuppii ihmisiä tai ihmiset tukkivat kaikki kulkureitit alkaa minulla kiristää mielikuvituspipo päässä. Pahiten ihmismäärä kuitenkin ehkä koetteli hermoja Natural History Museumin jonossa, jonka pituus tuli kyllä niin yllätyksenä. Toivottavasti ei enää koskaan tarvitse kulkea yli tuntia jonossa, jotta pääsen museoon! Onneksi en reissussa kuitenkaan mihinkään ihan hirveän ahdistaviin tilanteisiin joutunut, ja onneksi omat ahdistuksen oireeni eivät ole niin pahat, että ne estäisivät normaalia elämää, vaikka joitain tilanteita ja paikkoja kyllä tietoisesti välttelen.

Marble Arch.

Seuraavaan aiheeseen, joka on ihmiset :D Tällä kertaa vain vähän eri tavoin kuin edellisessä kohdassa. Kerroin Lontoon kohokohdat postauksessa saaneeni aivan loistavaa asiakaspalvelua Lontoossa, erityisesti Illamasqualla ja Penhaligon'silla. Reissuun mahtui kuitenkin myös huonompia asiakaspalvelukokemuksia. Tavarataloissa palvelu tuntui pääasiassa vaihtelevan joko liian päällekäyvästä olemattomaan.
Selfridgesillä katselin Trish McEvoyn tiskiä, mutta sen myyjä oli niin päällekäyvä, että mitään ei voinut rauhassa tutkia ja itse en pidä tällaisesta. Hyvä asiakaspalvelija osaa antaa asiakkaalle myös tilaa. Kaiken huippu oli, kun halusin tutkia merkin hajuvesiä ja niille ei ollut mitään tuoksulappuja, vaan myyjä suihkutti hajuvettä nenäliinaan, jonka tunki samantien nenäni alle. En haistanut mitään muuta kuin alkoholin ja muutenkin sen yhden nuuskauksen perusteella nyt oli vaikea sanoa mitään. Myyjä ei siis edes antanut hajuvedellä kyllästettyä nenäliinaa minulle haisteltavaksi, vaan piti sen koko ajan itsellään. Myyjä oli kyllä ystävällinen, niin kuin kaikki myyjät Selfridgesillä tuntuivat olevan, mutta aivan liian päällekäyvä ja innokas minun makuuni. 

Toinen ääripää oli sitten Libertyllä Diptyquen osastolla, jossa en saanut mitään palvelua. En nähnyt ainakaan missään sielläkään lappuja, joihin tuoksuja voisi suihkuttaa tuoksuttelua varten ja kun tutkin ja haistelin eri hajuvesia pulloista, myyjä seisoi muutaman metrin päässä kassan vieressä eikä tehnyt elettäkään auttaakseen. Hetki aiemmin sama myyjä oli iloisesti auttanut toista asiakasta ja taisi tälle tuoksun myydäkin, mutta minulta ei tosiaan edes kysytty, että haluaisinko apua tai etsinkö jotain tiettyä ja olin kuitenkin sillä hetkellä ainoa asiakas huoneessa. Olisin tietenkin voinut pyytää apua, mutta kun selvästi on tuotteista kiinnostunut ja myyjä ei tee muuta kuin seisoo kassalla, niin alkoi vähän ärsyttämään. Tuli sellainen olo, että myyjä katsoi, että tuo on niin köyhän näköinen, ettei se mitään ole oikeasti ostamassa...No, menin sitten hetken myöhemmin Penhaligon'sille ja ostin sen 110£ maksaneen tuoksun :P
Kolmas outo asiakaspalvelukokemus oli Debenhamsilla. Katselin Too Facedin pisteellä huulipunia, kun myyjä tuli kysymään tarvinko apua. Kerroin, että haluaisin ehkä jonkun nudesävyn Too Facedin La Crème -huulipunista, ja myyjä pyysi minua seuraamaan häntä ja talutti minut Calvin Kleinin tiskille ja alkoi esitellä heidän puniaan. Vähän hämmentyneenä sanoin, että halua katsella vielä Too Facedia ja vähän muitakin tuotteita. Myyjä jätti minut rauhaan, mutta tuli pian taas kysymään haluanko apua. Myyjä talutti minut vielä kerran Calvin Kleinin hyllylle ja taisi jotain muutakin merkkiä tyrkyttää ja minun piti lopulta sanoa, että en osta hänen ehdottamiaan merkkejä, koska ne eivät ole eläinkokeettomia. Vasta tämän jälkeen myyjä taisi uskoa, että haluan tosiaan katsella Too Facedin tuotteita. Sama myyjä lopulta testasi minulle tuotteita ja olin hänen kanssaan vielä eri mieltä minulle sopivimmasta sävystäkin. Ihmetytti vähän, kun myyjä ei tuntunut millään haluavan minun katsovan saatika ostavan Too Facedia. Ja kuitenkaan myyjä ei näyttänyt edustavan Calvin Kleinia tai mitään muutakaan tiettyä merkkiä vaan esitteli minulle useampaakin merkkiä eikä hänellä ollut vaatetuksissakaan minkään merkin logoja. Sain lopulta kuitenkin ostokseni tehtyä ja ihan sitä mitä itse halusinkin.

Om nom.

Englannin kohdalla on pakko valittaa vähän säästäkin. Vaikka Lontoossa oli reissun ajan koko ajan lähelle +10 astetta, oli siellä todella kylmä tuuli. Metrojen tunnelit toimivat kunnon tuulitunneleina, joissa välillä piti melkein taistella, että pääsee eteenpäin. Olen kuitenkin oululaisena tottunut tuuliseen säähän, mutta Englannissa tuuli tuntuu olevan aina jotenkin kylmempi. Tämän huomasin jo aikoinaan Sheffieldissä. Sää ei tietenkään korreloi rakennustaidon kanssa ja sisätiloissakin on kylmä. Hotellihuoneeni oli onneksi vähän lämpimämpi kuin huoneeni opiskelija-asuntolassa Sheffieldissä, mutta melko viileä tapaus kuitenkin. Sänkyni vieressä oli paksujen verhojen takana ikkunasyvennys ja sieltä tuli ihan selvä kylmä veto. Onnea oli lämmin peitto! Sade ei onneksi hirveästi vaivannut reissullani, vaikka parina päivänä satoikin välillä ja harmaata oli lähes koko ajan. Ja positiivisena puolena kylmyydessä oli se, että sain hyvän syyn mennä Starbucksille lämpimälle kaakaolle ja nettiin :)

Dino-kaverukset Natural History Museumissa.

Bonusvalitus loppuun! Nimittäin Primarkin paperipussit. Arvostan kyllä niiden ekologisuutta, mutta kuka keksii käyttää sateistaan kuuluisassa maassa paperipusseja!? Onneksi minulla oli muovipussi muista ostoksista siinä vaiheessa kun Primarkin paperipussi kirjaimellisesti hajosi käsiin kastuttuaan sateessa...

Kokonaisuutena siis kuitenkin pidin Lontoosta paljon ja menen sinne mielelläni joskus uudestaan. Nämä minun valituksen aiheet ovat tälläisiä pieniä asioita, eikä näitä kannata ottaa liian tosissaan. Vaikka huonosta asiakaspalvelusta saa kyllä ihan tosissaankin valittaa, jos sellaista saa. Mihin huonoihin puoliin sinä kiinnität huomion matkustaessa?

Briefly in English: This time I wanted to point out a few things I disliked in London. First of all, there are so many people everywhere. Undergrouds and some shops were so crowded during afternoon. And there were a lot of tourists everywhere, eventhough it wasn't really tourist season yet. I get quite uncomfortable in crowded places.

Another thing was customer service. I did get some amazing customer service at Illamasqua and Penhaligon's, but not so much in department stores. It seemed that You'll get either too pushy customer service (Selfridges) or not any at all (Liberty). Pretty much the weirdest customer service experience was at Debenhams when it seemed that a salesperson just didn't want me to buy anything from Too Faced and kept trying to sell me different brands when I said I wanted to look some TF products. And she didn't even seem to be a representative of any particular brand.

I also have to complain little about the weather. It's so windy and chilly in London! My hotel room as also quite cold, but it could have been worse. And why does Primark use paper bags in a country known for it's rainy weather. I'm glad I had a plastic bag from other purchases when my Primark paper bag decided to fall completely apart during rain.
All and all, I really did like London and hope I get a chance to go back there someday :)