sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Lontoon tuoksu

Olen kirjoittanut tuoksuista melko vähän tänne blogiin. Eläinkokeettomien tuoksujen löytäminen on ainakin minulle ollut todella haastavaa, varsinkin kun olen huomannut, että luonnonkosmetiikkamerkkien tuoksut aiheuttavat minulle tavallisia yleisemmin päänsärkyä. Olen myös testaillut indiemerkkien ja niche merkkien tuoksuja, mutta muutamista kivoista tuoksuista huolimatta mikään ei ole oikein tosissaan kolahtanut. 
Lontoossa yksi tärkein tuote ostoslistalla olikin uuden hajuveden löytäminen, valikoimaa kun siellä on aika huikeasti Suomea enemmän. Ennen reissua tein jo listaa kiinnostavista, eläinkokeettomista merkeistä, ja kuten blogissa olen jo aiemmin kertonut, päädyin ostamaan tuoksun Lontoolaiselta merkiltä Penhaligon'silta.

Penhaligon's on perustettu jo 1870. William Penhaligon uneksi ensimmäisen tuoksunsa Hammam Bouquet'n, joka sai inspiraationsa turkkilaisista kylpylöistä. Penhaligon's on säilyttänyt William Penhaligonin hengen nykypäivään saakka. Tuoksut valmistetaan yhä Englannissa, liikkeiden sisustuksissa näkyy 1800 -luku ja tuoksupullojen desing on sama kuin jo William Penhaligonin aikaan. Penhaligon's toimittaa tuoksuja myös Englannin kuninkaallisille.


Penhaligon'sin tyylikästä desingia.


Kiinnitin ensimmäisenä huomioni Penhaligon'sin kauniisiin pakkauksiin. Kaikki parfyymipullot ovat samaa vanhanaikaista mallia, mutta kullekin tuoksulle on oma etiketti ja pullon kaulaa koristaa erilainen rusetti. Nykyvalikoimaan kuuluu yli 30 tuoksua. Miehille ja naisille on omia tuoksujaan, mutta myös unisex -tuoksuja löytyy. Ostoskokemuksestani olen kirjoittanut jo aiemmin täällä, joten en siitä kerro nyt enempää. Loistavaa asiakaspalvelua siis kuitenkin sain ja löysin montakin hyvää tuoksua. 
Päädyin lopulta ostamaan Eau Sans Pareil tuoksun, joka on osa Penhaligon'sin Anthology -kokoelmaa. Kokoelmassa on tuotu uudelleen myyntiin vanhoja suosikkeja, joko täysin samanlaisina tai uusina versioina. Eau Sans Pareilista myynnissä on uusittu versio, joka ainakin netin kommenttien mukaan on hyvinkin kaukana alkuperäisestä.


Myös pahvipakkaus on viimeisen päälle tyylikäs ja kaunis. Pakkaus sulkeutuu magneetilla ja se avautuu kannesta eteenpäin vetämällä.


Eau Sans Pareil on Penhaligon'sin naisten tuoksujen sarjasta ja se on luokiteltu chypre -tuoksuksi. Sen tuoksunuottien lista on varmaan pisin näkemäni, mutta tuoksu on taitavasti tehty, eikä mikään hajujen sekamelska. Listan tuoksunuoteista löytää täältä. Alkutuoksua dominoivat eri hedelmät, sydäntuoksussa on vuorostaan paljon eri kukkia ja pohjatuoksu tuo mukaan pehmeitä elementtejä. 
Tuoksu on minun nenääni hyvinkin nuottiensa mukainen. Sen alku on selvästi hedelmäinen, mutta aikuisempi kuin karkkimaiset Escadat tai vastaavat tuoksut. Eri hedelmistä koostuvaa alkutuoksua on vaikea määritellä tietyn hedelmän tuoksuiseksi, mikä ehkä juuri erottaakin sitä yksinkertaisimmista hedelmätuoksuista. Tutuista hedelmistä mukana on mm. mandariinia ja ananasta, marjoista mukaan on otettu vadelma. Kuitenkaan tuoksusta ei erota mitään näistä tutuistakaan tuoksuista selvästi, vaan kokonaisuus on omaperäisen hedelmäinen. Tuoksu on melko voimakas ja makea, mutta ei ällömakea eikä liian voimakas päiväkäyttöönkään. 
Hetken iholla oltuaan sydäntuoksun kukat alkavat erottua selkeämmin. Minut yllätti, että tuoksussa on myös ruusua. Itse en pidä ruusun tuoksusta enkä sitä tästä onneksi haista. Olen huomannut itse, ja Penhaligon'sin myyjä huomasi nopeasti myös, että pidän kukkatuoksuissa vain tietyistä kukista. Suosikkejani ovat erityisesti ns. valkoiset kukat, joita myös tästä tuoksusta löytyy ainakin jasmiinin ja kielon muodossa. Varsinkin jasmiinin tuoksu on mielestäni aivan ihana ja sen osaan erottaa Eau Sans Pareilistakin. Sydäntuoksun aikana tuoksun makeus pehmenee, hedelmäisyyttä on vielä jäljellä, mutta pohjatuoksukin alkaa erottua.
Pohjatuoksu on tosiaan hyvin pehmeä ja itse erotan siitä ehkä helpoiten tutut myskin ja vaniljan. Myskisyys ei ole kuitenkaan kovin voimakasta ja vanilja tulee parhaiten esiin aivan tuoksun loppuvaiheilla. Pohjatuoksu on mielestäni tuoksun tavanomaisin osa ja muistuttaa minua muistakin tuoksuista, joita olen kokeillut. Myyjä huomasi tuoksuttelun perusteella, että oikeastaan kaikki suosikkini pitivät sisällään myös vaniljaa, mikä ei ole itselleni suurikaan yllätys, sillä pidän vaniljan tuoksusta yleensä aina ja viime kesänä ostin myös melko puhtaan vaniljatuoksun, Lushin Vanillaryn.


Tuoksupullo pesässään. Mukana oli Liisa Ihmemaassa henkisiä kauniita käyntikortteja.

Kokonaisuutena kuvailisin tuoksua aikuismaiseksi ja naiselliseksi. Tuoksu on tosiaan makea ja hedelmäinen, mutta monipuoliset kukkanuotit ja pohjan pehmeys tekevät siitä vähän aikuismaisemman ja tekisi mieli melkein sanoa tyylikkäämmän kuin karkkiset hedelmätuoksut. Pidän kyllä itse niistä karkkituoksuistakin, mutta viime vuosina makuni on mennyt vähän "aikuisempiin" tuoksuihin ja Lontoosta halusin ostaa muutenkin jotain vähän erilaista. Tuoksu on sopivan voimakas minun makuuni ja toimii sekä päivä- että iltakäytössä. Kaksi suihkausta tuoksua on aika ehdoton maksimi ellei halua ympäröidä itseään tiheään tuoksupilveen. Kesto tuoksulla on keskinkertainen, sanoisin, että n. 6 tuntia. Kyseessä on EdT versio, joten huippupitkää kestävyyttä ei voi odottaakaan. Aiempiin käyttämiini tuoksuihin (esim. CK Euphoria ja Nina Riccin Ricci Ricci) verrattuna Eau Sans Pareil on vähän keväisempi/kesäisempi ja kukkaisempi, jollain tapaa valoisamman oloinen tuoksu.

Sain Penhaligon'silta mukaan myös näytteet Iris Prima ja Vaara tuoksuista. Molemmat kuuluivat suosikkituoksujeni joukkoon kaikista, joita haistelin. Jouduin miettimään pitkään Eau Sans Pareilin ja Iris Priman välillä kumman lopulta ostan. 
Iris Prima on toteutettu yhdessä Englannin kansallisbaletin kanssa ja sen omaperäinen tuoksu koostuu nahkan ja kukkien sekoituksesta. Iris Prima on unisex tuoksu, mutta itse miellän sen hyvinkin naiselliseksi. Nahkan tuoksu on lueteltu pohjatuoksun nuotteihin, mutta sen haistaa tuoksusta jo heti aluksi. Nahka on minusta juuri se, mikä tekee Iris Primasta hyvin uniikin ja nahkan tuoksu on todella aito. Iris Primakin sopii mielestäni sekä päivä- että iltakäyttöön. Se ei ole kovin makea, eikä niin voimakas kuin Eau Sans Pareil, mutta nahka tekee siitä hyvin seksikkään tuoksun, joka sopii hyvin iltamenoihinkin.
Vaara on suomalaisen kuuloisesta nimestä huolimatta inspiroitunut Intiasta. Se on makea ja mausteinen tuoksu. Alkutuoksun kvitteni on selvästi esillä ja tekee tuoksun voimakkaan hedelmäisyyden. Mausteet tasapainottavat tuoksun hedelmäisyyttä, mutta eivät tee Vaarasta intialaisen ruoan tuoksuista. Sydäntuoksusta löytyy taas kukkia ja myös ruusuja, joista en yleensä pidä, mutta tässäkään en itse tuoksusta edes ruusua erota ja eri ruusulajikkeillakin on varmasti eroja. Pohjatuoksussa on taas pehmentäviä elementtejä, kuten valkoista myskiä ja tonkapapua. Vaara on eksoottisista aineksistaan huolimatta minusta näistä ehkä helpoin ja tavanomaisin tuoksu, vaikka ei missään nimessä tylsä.


Näytteet ovat etikettejä vastaavissa, kauniissa pakkauksissa.

Penhaligon'silta löytyy tuoksuja varmasti jokaiseen makuun. Itse onnistuin löytämään montakin hyvää ja voisin milloin tahansa ostaa myös nuo näytteiksi saamani Iris Priman ja Vaaran. Iris Priman aion varmasti joskus hankkiakin, sen verran rakastunut olen siihen. Näytteenikin olen melkein käyttänyt jo! Hintaluokaltaan Penhaligon's ei ole todellakaan halvimmasta päästä. Eau Sans Pareilia sai vain 100ml EdT versiona ja se maksoi 110£ (vähän alla 140€). Onneksi isosta pullosta riittää pitkäksi aikaa. 50ml pullot ovat usein 85£ (n. 105€) ja 100ml pullot yleensä 105-120£ väliltä. Penhaligon'sin mukana ostaa palan historiallista Lontoota ja takuulla ripauksen ylellisyyttä. Penhaligon'sin omilta sivuilta tuoksuja voi tilata myös Suomeen ja euroopasta löytyy muutamista kaupungeista merkin omia liikkeitä. Lähin paikka Suomesta katsottuna ostaa Penhaligon'sia taitaa olla Ruotsi ja ainakin Tukholmasta pitäisi löytyä liikkeitä joiden valikoimaan merkki kuuluu.
Suosittelen ehdottomasti tutustumaan merkin tuoksuihin, jos saa mahdollisuuden. Penhaligon'sin tuoksut ovat omaperäisia, mutta eivät liian erikoisia. Ja jos on mahdollista, niin suosittelen käymään merkin omassa liikkeessä. Itse asioin Lontoossa Victoria's Secretiä vastapäätä olevassa pikkuliikkeessä. Voisin hyvinkin kuvitella käyttäväni Penhaligon'sin tuoksuja koko loppuelämäni. 


Briefly in English: I had a mission to find a new fragrance from London. I end up buying a fragrance called Eau Sans Pareil from Penhaligon's, which is a London based perfumery founded in 1870! Penhaligon's still have the Victorian era feeling in it's stores and products and even the perfume bottles are the same desing that have been used from the times of the founder William Penhaligon.
Eau Sans Pareil has a massive list on notes (see them here). The head notes mainly consist of different fruits. You can't really smell any distinctive fruit, but instead You'll get a unique blend of fruits. The heart notes are mainly different flowers and they balance the fruitiness of the head notes. You can definitely smell the white flowers like jasmin and muguet. The base notes are warm and soft scents. The base is very familiar with some musk, vanilla and cedarwood. 
Eau Sans Pareil is sweet and fruity, but with a more adult and sophisticated way than typical candy scents. I find it very feminine and it's good for both day and evening use. The scent is quite heavy, but not too overpowering. It wears an average time, maybe about 6 hours, which is ok for an EdT fragrance. Eau Sans Pareil comes only in 100ml size and it costs 110£.
I also received samples of two other fragrances I really liked, Iris Prima and Vaara. Iris Prima was my second favourite and I'm definitely going to buy it too sometime. It was created with the English National Ballet. It's a combination of leather and flowers and I think it's very unique. The leather is very real in this fragrance and I think it makes Iris Prima sexy.
Vaara is fruity and spicy scent inspired by India. The spicyness balances the sweet fruitiness of quince in the head notes. There's also flowers and some soft elements in the heart and base notes. Vaara souds really exotic, but for me it's the easiest and most typical perfume scent out of these three. 
I really fell in love with Penhaligon's. The perfumes are great and everyone can find a perfume to their taste from the selection of more than 30 perfumes. I got really good customer service and the old-fashoined feel of the traditional brand and the beautiful perfume bottles really impressed me. I definitely recommend Penhaligon's to everyone!

Postauksen tuote ostettu itse (näytteet saatu oston mukana) ja mielipiteet siitä omiani. En saa mitään hyvitystä tekstin linkkien käytöstä. Tietääkseni Penhaligon's ei käytä eläinkokeita!
Product in this post is purchased by me (samples given with the puchase) and all of the opinions are my own. There's no affiliate links in this post. As far as I know Penhaligon's is cruelty free!

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kummitusjuttuja

Tänään jotain vähän erilaista juttua. Keyword: Loven Jonna ja Nonnulan Nonnu kirjoittivat kuluvan viikon aikana rohkeasti yliluonnollisista kokemuksistaan, ja kun itse ainakin Jonnalta postausta pyysin, niin kai se on rohkaistuttava kirjoittamaan myös omista kokemuksistani.
Minunkin pitää tässä esipuheessa mainita, että tiedän kyllä, että kaikki eivät usko henkimaailman asioihin ja pahimman kokemukseni monet varmaan kuittaavat unena, mutta itse en vain voi kokemusteni ja läheisteni kokemusten perusteella olla uskomatta henkiin. En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, en edes kuulu kirkkoon, ja pidän itseäni sekä melko rationaalisena että hyvinkin tiedesuuntautuneena, mutta mielestäni nämä eivät poissulje mahdollisuutta uskoa henkimaailmaan. Jos joku pitää minua tämän jälkeen ihan sekopäänä, niin eipä sillä toisaalta ole mitään väliä...We're all mad here ja it takes a fool to remain sane jne. :)

Jos kummitusjutut ei kiinnosta niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän! 
Itse en tätä tapausta muista, mutta minulle on kerrottu, että ollessani vain muutaman vuoden vanha olimme erään vanhan sukulaiseni hautajaisissa. Äitini oli selittänyt, että kyseinen täti on nyt kuollut ja emme näe häntä enää. Minä olin vain osoittanut jonnekin tyhjyyteen, että miten niin, tuollahan täti seisoo. Tämä tapaus saattaa tietenkin selittyä lapsen mielikuvituksella ja itse en voi tästä oikein mitään sanoa, koska olen tosiaan ollut niin pieni, etten muista tapahtumaa itse. Olen kuitenkin nyt aikuisena miettinyt, olenko jo lapsena aistinut jotain mitä kaikki muut eivät. 

Lapsuuden kodistani on paljon yliluonnollisia kokemuksia, niin minulla kuin muillakin. Sanommekin, että meillä on kotikummitus. Kyseistä kummitusta näkee hyvin harvoin, mutta sen voi kuulla kävelevän käytävällä ja äitini ja isäni ovat usein kuulleet sen kulkevan öisin ulko-ovesta. Kotimme ulko-ovi on todella raskas ja äänekäs, joten sen aukeamisesta ei voi erehtyä. Äiti usein kertoo, että kun veljeni oli nuori ja kulki myöhään ulkona, hän aina valvoi siihen asti, että veli tuli kotiin ja veljeni kävi aina huikkaamassa äidille ja isälle, että tuli kotiin. Useasti äitini oli kuullut, kun joku tulee sisään, riisuu ulkovaatteet ja kävelee käytävään, mutta veljeni ei tullut huikkaamaan ovelta palanneensa, ja kun äiti meni katsomaan, niin kukaan ei ollutkaan tullut sisälle. 
Omat kokemukseni kotikummituksestamme ovat pääasiassa käytävältä kuultuja askelia, kun olen yksin kotona tai lapsena myös siskoni kanssa yhdessä kuultuna, ja yhden makuuhuoneen ovella sivusilmällä nähty hahmo. Olen aina kokenut, että kotikummituksemme on mies ja juuri tämän yhden ainoan huoneen ovella olen monesti ollut näkevinäni mieshahmon seisomassa, mutta kun kääntyy katsomaan kunnolla, siinä ei olekaan ketään. Sivusilmällähän voi luulla nähneensä jotain, mutta nimenomaan se, että tätä tapahtuu minulle vain sen yhden huoneen ovella, tuntuu minusta siltä, että tämä ei ole vain normaali silmän tekemä temppu.
Hassuin tapaus kotikummituksen osalta oli kerran, kun olin kotonani kahdestaan hyvän ystäväni kanssa. Tein jotain ruokaa hellan ääressä ja tunsin yhtäkkiä kovan nykäyksen hupparini hupussa. Käännyin samantien ympäri ja aloin valittamaan ystävälleni, että mitä hän kiskoo hupustani. Ystäväni istui kuitenkin hyvin hämmästyneen näköisenä muutaman metrin päässä pöydän ääressä ja tiedän, että hän ei olisi siihen ehtinyt takaisin niin nopeasti, että en olisi nähnyt hänen liikkuvan, jos hän olisi käynyt nykäisemässäni hupustani. Nykäisy oli hyvin selvä, niin en voinut vain kuvitella sitä, mutta se ei tuntunut mitenkään pahantahtoiseltakaan eikä siltä, että sen olisi ollut tarkoitus sattua.
Kerran olen myös uskoakseni nähnyt vähän paremmin kotikummituksemme. Olin kotini takapihalla, yksin kotona ja odotin, että jo kotoa muuttanut veljeni tulisi käymään. Katsoin pihalta sisälle olohuoneeseemme ja näin sohvalla istuvan miehen. Ajattelin, että veljeni olikin jo tullut, mutta kun menin hetken päästä sisään, ei siellä ollutkaan ketään. Veljeni tulikin vasta myöhemmin. 
Kotikummituksemme ei ole koskaan tuntunut pahantahtoiselta ja en varsinaisesti häntä pelkääkään. Muistan kyllä lapsena vähän pelänneeni kuultuja ääniä, mutta mitään isompaa pelkoa en kotikummituksen osalta ole kokenut.
Toinen sukumme kummitustalo on veljeni isän kotitalo. Veljeni on siis oikeasti velipuoleni ja hänen isänsä ja toinen velipuoleni ovat kuolleet jo 70 -luvulla, eli siis paljon ennen minun syntymääni, auto-onnettomuudessa. Veljeni omistaa nykyisin isänsä vanhan kotitalon ja siellä monet ovat kuulleet ja nähneet omituisia asioita. 
Itse olen epämääräisten äänien lisäksi nähnyt vain kerran ikkunasta ulos vilkaistessani tummiin pukeutuneen miehen kävelevän tiellä ulkona. Ensin en ajatellut mitään ihmeellistä tästä, mutta sitten aloin miettimään, miksi joku mies olisi kävellyt siellä tiellä. Tie talon takana vie naapurin pihaan ja päättyy siihen. Naapuri on eräs hyvin vanha nainen ja hänellä ei juuri vierailijoita käy. Menin uudestaan katsomaan ikkunasta ja eihän siellä missään näkynyt mitään miestä. Silloin vasta tajusin, että mies muistutti olemukseltaan hyvin paljon veljeni kuollutta isoisää. Veljeni isoisää muistuttavaa miestä on nähty myös talon sisällä ja myös sellaiset ihmiset, jotka eivät häntä koskaan elävänä tavanneet.
Äidilläni kyseisestä talosta riittäisi kerrottavaa vaikka kuin paljon. Miehensä ja poikansa kuoleman jälkeen hän on kokenut monenlaista miehen kotitalossa ja lisäksi veljeni ex-vaimo on myös kokenut veljeni isän vierailun talossa. En kuitenkaan mene näihin muiden kokemuksiin enää sen pidemmälle, että tämä postaus ei veny mahdottoman pitkäksi.
Jätin viimeiseksi pahimman yliluonnollisen kokemukseni. Tämän voi jättää väliin, jos ei halua kuullla oikeasti pelottavista kokemuksista.
Tämä kokemukseni tapahtui muutama vuosi sitten jouluyönä lapsuuden kodissani. Vietämme perheeni kanssa joulun aina lapsuuden kodissani, vaikka siellä ei meistä enää asukaan kuin isäni. Nukuimme äitini kanssa tuolloin talon pienimmässä makuuhuoneessa, minä kapean huoneen toisella seinällä olevalla sängyllä ja äiti vain pienen matkan päässä toisella seinällä olevalla sängyllä. 
Heräsin yöllä siihen, että näin hämärässä huoneessa neljän hahmon kävelevän sänkyni viereen ja jäävän tuijottamaan minua. Hahmot olivat kaikki vähän eripituisia ja muotoisia, mutta mikään niistä ei ollut aikuisen ihmisen kokoinen. Pelottavaa oli se, että vaikka hahmot olivat ihmisenkaltaisia, niissä oli jotain erilaista ja en kokenut niitä ihmisten hengiksi. Menin samantien aivan paniikkiin ja aloin kirkumaan. En ole koskaan elämässäni pelännyt niin paljon. Hahmot eivät tehneet mitään muuta kuin tuijottivat minua sängyn vieressä, mutta minuun iski aivan mieletön paniikki ja kauhu ja tunsin, että hahmot eivät missään nimessä ole mitään hyvätahtoisia olentoja. Kirkumiseni herätti tietenkin äitinikin ja hahmot katosivat. Olin aivan paniikissa ja kerroin äidille mitä tapahtui. Henkiin uskova äitinikin ajatteli minun nähneen painajaista, ja en silloin vielä itsekään tiennyt, oliko tapahtuma totta vai unta. 
Tähän väliin pitää todeta muuten, että en todellakaan ole mikään kirkuva ihminen enkä tiedä olenko tuota yötä lukuunottamatta koskaan kirkunut, mutta tuolla hetkellä kauhu oli niin suuri, että kirkuminen tuli automaattisesti. Kuvitelkaa siis tähän tapahtumaan sellainen kunnon kauhuelokuvan pelkokirkuminen :)
Yön tapahtumat eivät päättyneet vielä tähän. Sain pelostani huolimatta lopulta uudestaan unen. Olin tainnut nukkua tunnin verran, kun heräsin siihen, että joku laittaa käden olkapäälleni. Havahduin unesta ensin säikähtäen kosketusta, mutta sitten minulle tuli levollinen olo. Käden kosketus oli selvä, ei mikään taputus, vaan sellainen, että joku laskee rauhallisesti käden olkapäälle. Vähän myöhemmin äitinikin heräsi ja kysyi oliko mitään uutta tapahtunut. Kerroin hänelle heränneeni kosketukseen olkapäälläni ja sanoin jo heti äidilleni, että se oli meidän kotikummituksemme ja siitä tuli hyvin rauhoittava olo. Äitikin totesi siihen, että kotikummituksemme taisi käydä ilmoittamassa, että ne aiemmin talossa olleet olennot on nyt poissa.
Tapaus sai vielä lisää omituisia piirteitä, kun kerroin aamulla yön tapahtumista siskolleni. Hän nimittäin kertoi, että hänen avomiehensä oli kertonut, että oli herännyt yöllä siihen, että heidän tyttärensä istuu hereillä sängyllään. Siskon  mies oli kysynyt tytöltä, miksi tämä on hereillä ja käskenyt laittaa takaisin nukkumaan, niin tyttö oli vain vastannut, että ne meni jo pois. Siskoni ja tämän mies ja tyttö nukkuivat viereisessä huoneessa ja heidän huoneen tapahtumat olivat sattuneet suunnilleen samaan aikaan kuin neljä hahmoa kävivät tuijottamassa minua. Nimenomaan tuo, että siskontyttöni sanoi, että ne menivät jo pois, kuulostaa minusta todella pelottavalta ja oudolta yhteensattumalta minun kokemuksiini. Siskontyttöni tuntuu muuten nykyäänkin näkevän ja kokevan outoja asioita, jotka ovat oikeasti todella karmivaa kuultavaa. Mutta niitä en nyt ala tähän kertomaan. 
En ole tuon jouluyön jälkeen ollut yötä lapsuuden kodissani kuin kerran. En saa enää oikein nukuttua siellä ja en suoraan sanottuna uskalla enää jäädä sinne. Kotikummitustamme en pelkää, mutta minulla on jäänyt pelko, että ne neljä hahmoa tulevat uudestaan vierailulle. Tapaus olisi helppo kuitata unena ja myönnän olleeni vielä vähän puoliunessa hahmot nähdessäni ja havahtuneeni kunnolla vasta omaan kirkumiseeni. Kuitenkin myöhempi tunne kädestä olkapäälläni, omat tuntemukset muutenkin ja siskontyttöni kokemus samalta yöltä, ovat saaneet minut uskomaan, että kokemukseni ei ollut unta. Mikään koskaan näkemistäni painajaisistakaan ei ole ollut lainkaan samankaltainen kuin tuon yön tapahtumat, vaikka näen hyvinkin usein painajaisia. Siihen mitä hahmot olivat, en osaa vastata. Mitään tavallisia kummituksia, eli kuolleiden ihmisten henkiä ne eivät kuitenkaan olleet, niistä tuli niin pahantahtoinen tunne ja selittämätön kauhu.
Tällaisia yliluonnollisia kokemuksia minulla siis on. Kerrottavaa olisi ollut enemmänkin, mutta tässä on nyt varmasti ihan tarpeeksi. Itse olen tullut siihen tulokseen, että henkiä on olemassa ja ei vain "tavallisia" kummituksia vaan muitakin henkiolentoja. Ja tämä siis tosiaan näin tiedesuuntautuneen ja ei-uskonnollisen ihmisen sanomana. Yliluonnollisia kokemuksia on ihmisillä niin paljon, että minun on mahdotonta ajatella, että ne kaikki olisivat vain mielikuvitusta ja unia tai jotenkin tieteellisesti selitettävissä. 

Kommenttilootaan voi käydä kertomansa omat kokemuksensa tai mielipiteet kummitusten olemassaolosta. Saa kommentoida, vaikka ei uskoisikaan henkiin, itse uskon omiin kokemuksiini joka tapauksessa :)

*Sorry, this post is only in Finnish*

tiistai 6. toukokuuta 2014

Uusia ja vanhoja Ingloteja

Hei taas! Tuli pidettyä ihan suunnittelematon bloggaustauko. Ei mitään kummempaa syytä ollut taukoilla, olen vain ollut väsynyt enkä ole oikein muutenkaan elämässä saanut mitään aikaan, joten blogitekstejäkään ei syntynyt. Jospa tässä piristyisi kuitenkin kesän lähestyessä.

Lontoon ostoksista riittää vielä kirjoiteltavaa ja tällä kertaa vuorossa on swatcheja Inglotin luomiväreistä. Lontoostahan ostin kaksi Inglotia. Lisäksi tuuppasin tähän samaan postaukseen kuvat Meikkileikkejä -blogin Mariannelta ostamastani Inglot -viisikosta. Lisäksi ostin Mustaa Kajalia -blogista tutulta Heidiltä kaksi tyhjää Inglotin palettia, joten olen saanut nyt kaikki Inglotin luomivärini merkin omiin paletteihin.

Aloitetaan Lontoon löydöistä. Täydelliselle viileälle ja mattaiselle keskiruskealle on aina käyttöä, kuten mattavioletillekin. Lontoosta ostin sävyt Matte 363 ja Matte 377. Molemmat ovat todella pigmenttisiä ja pehmeitä, violetti tosin sävylleen tyypillisesti hieman kuivempi kuin ruskea kaverinsa. Pahoittelen swatchikuvan epätarkkuutta, sävyt kuitenkin pitäisi kuvasta saada selvää.




Matta-Inglotit swatchattuna kädelleni ilman pohjustusta.

 Mariannelta ostin siis kokonaisen viisikon, joka oli hänellä jäänyt vähälle käytölle. Minulla on ollut puolestani hyvinkin paljon käyttöä ihanalle viisikolle ja varsinkin taupen sävyinen Pearl 402 on ollut kovasti käytössä. Kuten alla näkyy, kaikki viisikon sävyt ovat Pearl laatua. Inglotin helmiäissävyt ovat mattasävyjen tapaan todella pehmeitä ja pigmenttisiä.


Mariannelta ostettu viisikko sävynumeroineen.

Yllä oleva viisikko swatchattuna kädelleni ilman pohjustusta. Järjestys on sama kuin yllä olevassa kuvassa.

Loppuun nappasin vielä kuvan Heidiltä ostetuista tyhjistä paleteista. Nekin pääsivät heti käyttöön ja on jo täytetty Lontoon mattanapeilla ja minulta jo ennestään löytyneillä Inglotin luomiväreillä. Pari paikkaa olisi vielä vapaana, eli ostoksia täytyy tulevaisuudessakin tehdä ;)


Tyhjät paletit kansi auki ja kiinni. Inglotin palettien magneetit on tosi jämäköitä, joten ei tarvitse pelätä, että kannet aukeaisivat itsekseen.

Kiitoksia Mariannelle ja Heidille hyvistä kaupoista :)

Kiitokset vielä loppuun kaikille lukijoillekin, kun olette kärsivällisesti pysyneet mukana, vaikka tuli pidettyä ihan liian pitkä tauko ilman mitään ilmoitusta. Mukavaa oli taas kirjoitella postausta ja toivottavasti saan seuraavan ulos nopeasti :)


Briefly in English: Sorry for the long break in blogging. It was not planned, but I've just been tired so I didn't manage to get anything done.
However, here are some swatches of Inglot eyeshadows. The two matte shades I bought from London and the five pearl ones I bought from a blogger colleague Marianne. All of the eyeshadows are very soft and pigmented. I didn't even use any primer under the swatches.
I also bought two empty palettes from another blogger colleague Heidi. I now have all my Inglot shadows in Inglot palettes and I still have a couple of empty places for some new eyeshadows ;)

Postauksen tuotteet ostettu itse ja mielipiteet niistä omiani. En saa mitään hyvitystä tekstin linkkien käytöstä. Tietääkseni Inglot ei käytä eläinkokeita!
Products in this post are purchased by me and all of the opinions are my own. There's no affiliate links. As far as I know Inglot is cruelty free!