Kummitusjuttuja

Tänään jotain vähän erilaista juttua. Keyword: Loven Jonna ja Nonnulan Nonnu kirjoittivat kuluvan viikon aikana rohkeasti yliluonnollisista kokemuksistaan, ja kun itse ainakin Jonnalta postausta pyysin, niin kai se on rohkaistuttava kirjoittamaan myös omista kokemuksistani.

Minunkin pitää tässä esipuheessa mainita, että tiedän kyllä, että kaikki eivät usko henkimaailman asioihin ja pahimman kokemukseni monet varmaan kuittaavat unena, mutta itse en vain voi kokemusteni ja läheisteni kokemusten perusteella olla uskomatta henkiin. En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, en edes kuulu kirkkoon, ja pidän itseäni sekä melko rationaalisena että hyvinkin tiedesuuntautuneena, mutta mielestäni nämä eivät poissulje mahdollisuutta uskoa henkimaailmaan. Jos joku pitää minua tämän jälkeen ihan sekopäänä, niin eipä sillä toisaalta ole mitään väliä...We're all mad here ja it takes a fool to remain sane jne. :)

Jos kummitusjutut ei kiinnosta niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän! 

Kuva täältä.

Itse en tätä tapausta muista, mutta minulle on kerrottu, että ollessani vain muutaman vuoden vanha olimme erään vanhan sukulaiseni hautajaisissa. Äitini oli selittänyt, että kyseinen täti on nyt kuollut ja emme näe häntä enää. Minä olin vain osoittanut jonnekin tyhjyyteen, että miten niin, tuollahan täti seisoo. Tämä tapaus saattaa tietenkin selittyä lapsen mielikuvituksella ja itse en voi tästä oikein mitään sanoa, koska olen tosiaan ollut niin pieni, etten muista tapahtumaa itse. Olen kuitenkin nyt aikuisena miettinyt, olenko jo lapsena aistinut jotain mitä kaikki muut eivät. 

Lapsuuden kodistani on paljon yliluonnollisia kokemuksia, niin minulla kuin muillakin. Sanommekin, että meillä on kotikummitus. Kyseistä kummitusta näkee hyvin harvoin, mutta sen voi kuulla kävelevän käytävällä ja äitini ja isäni ovat usein kuulleet sen kulkevan öisin ulko-ovesta. Kotimme ulko-ovi on todella raskas ja äänekäs, joten sen aukeamisesta ei voi erehtyä. Äiti usein kertoo, että kun veljeni oli nuori ja kulki myöhään ulkona, hän aina valvoi siihen asti, että veli tuli kotiin ja veljeni kävi aina huikkaamassa äidille ja isälle, että tuli kotiin. Useasti äitini oli kuullut, kun joku tulee sisään, riisuu ulkovaatteet ja kävelee käytävään, mutta veljeni ei tullut huikkaamaan ovelta palanneensa, ja kun äiti meni katsomaan, niin kukaan ei ollutkaan tullut sisälle. 

Omat kokemukseni kotikummituksestamme ovat pääasiassa käytävältä kuultuja askelia, kun olen yksin kotona tai lapsena myös siskoni kanssa yhdessä kuultuna, ja yhden makuuhuoneen ovella sivusilmällä nähty hahmo. Olen aina kokenut, että kotikummituksemme on mies ja juuri tämän yhden ainoan huoneen ovella olen monesti ollut näkevinäni mieshahmon seisomassa, mutta kun kääntyy katsomaan kunnolla, siinä ei olekaan ketään. Sivusilmällähän voi luulla nähneensä jotain, mutta nimenomaan se, että tätä tapahtuu minulle vain sen yhden huoneen ovella, tuntuu minusta siltä, että tämä ei ole vain normaali silmän tekemä temppu.

Hassuin tapaus kotikummituksen osalta oli kerran, kun olin kotonani kahdestaan hyvän ystäväni kanssa. Tein jotain ruokaa hellan ääressä ja tunsin yhtäkkiä kovan nykäyksen hupparini hupussa. Käännyin samantien ympäri ja aloin valittamaan ystävälleni, että mitä hän kiskoo hupustani. Ystäväni istui kuitenkin hyvin hämmästyneen näköisenä muutaman metrin päässä pöydän ääressä ja tiedän, että hän ei olisi siihen ehtinyt takaisin niin nopeasti, että en olisi nähnyt hänen liikkuvan, jos hän olisi käynyt nykäisemässäni hupustani. Nykäisy oli hyvin selvä, niin en voinut vain kuvitella sitä, mutta se ei tuntunut mitenkään pahantahtoiseltakaan eikä siltä, että sen olisi ollut tarkoitus sattua.

Kerran olen myös uskoakseni nähnyt vähän paremmin kotikummituksemme. Olin kotini takapihalla, yksin kotona ja odotin, että jo kotoa muuttanut veljeni tulisi käymään. Katsoin pihalta sisälle olohuoneeseemme ja näin sohvalla istuvan miehen. Ajattelin, että veljeni olikin jo tullut, mutta kun menin hetken päästä sisään, ei siellä ollutkaan ketään. Veljeni tulikin vasta myöhemmin. 

Kotikummituksemme ei ole koskaan tuntunut pahantahtoiselta ja en varsinaisesti häntä pelkääkään. Muistan kyllä lapsena vähän pelänneeni kuultuja ääniä, mutta mitään isompaa pelkoa en kotikummituksen osalta ole kokenut.

Kuva täältä.

Toinen sukumme kummitustalo on veljeni isän kotitalo. Veljeni on siis oikeasti velipuoleni ja hänen isänsä ja toinen velipuoleni ovat kuolleet jo 70 -luvulla, eli siis paljon ennen minun syntymääni, auto-onnettomuudessa. Veljeni omistaa nykyisin isänsä vanhan kotitalon ja siellä monet ovat kuulleet ja nähneet omituisia asioita. 

Itse olen epämääräisten äänien lisäksi nähnyt vain kerran ikkunasta ulos vilkaistessani tummiin pukeutuneen miehen kävelevän tiellä ulkona. Ensin en ajatellut mitään ihmeellistä tästä, mutta sitten aloin miettimään, miksi joku mies olisi kävellyt siellä tiellä. Tie talon takana vie naapurin pihaan ja päättyy siihen. Naapuri on eräs hyvin vanha nainen ja hänellä ei juuri vierailijoita käy. Menin uudestaan katsomaan ikkunasta ja eihän siellä missään näkynyt mitään miestä. Silloin vasta tajusin, että mies muistutti olemukseltaan hyvin paljon veljeni kuollutta isoisää. Veljeni isoisää muistuttavaa miestä on nähty myös talon sisällä ja myös sellaiset ihmiset, jotka eivät häntä koskaan elävänä tavanneet.

Äidilläni kyseisestä talosta riittäisi kerrottavaa vaikka kuin paljon. Miehensä ja poikansa kuoleman jälkeen hän on kokenut monenlaista miehen kotitalossa ja lisäksi veljeni ex-vaimo on myös kokenut veljeni isän vierailun talossa. En kuitenkaan mene näihin muiden kokemuksiin enää sen pidemmälle, että tämä postaus ei veny mahdottoman pitkäksi.

Kuva täältä.

Jätin viimeiseksi pahimman yliluonnollisen kokemukseni. Tämän voi jättää väliin, jos ei halua kuullla oikeasti pelottavista kokemuksista.

Tämä kokemukseni tapahtui muutama vuosi sitten jouluyönä lapsuuden kodissani. Vietämme perheeni kanssa joulun aina lapsuuden kodissani, vaikka siellä ei meistä enää asukaan kuin isäni. Nukuimme äitini kanssa tuolloin talon pienimmässä makuuhuoneessa, minä kapean huoneen toisella seinällä olevalla sängyllä ja äiti vain pienen matkan päässä toisella seinällä olevalla sängyllä. 

Heräsin yöllä siihen, että näin hämärässä huoneessa neljän hahmon kävelevän sänkyni viereen ja jäävän tuijottamaan minua. Hahmot olivat kaikki vähän eripituisia ja muotoisia, mutta mikään niistä ei ollut aikuisen ihmisen kokoinen. Pelottavaa oli se, että vaikka hahmot olivat ihmisenkaltaisia, niissä oli jotain erilaista ja en kokenut niitä ihmisten hengiksi. Menin samantien aivan paniikkiin ja aloin kirkumaan. En ole koskaan elämässäni pelännyt niin paljon. Hahmot eivät tehneet mitään muuta kuin tuijottivat minua sängyn vieressä, mutta minuun iski aivan mieletön paniikki ja kauhu ja tunsin, että hahmot eivät missään nimessä ole mitään hyvätahtoisia olentoja. Kirkumiseni herätti tietenkin äitinikin ja hahmot katosivat. Olin aivan paniikissa ja kerroin äidille mitä tapahtui. Henkiin uskova äitinikin ajatteli minun nähneen painajaista, ja en silloin vielä itsekään tiennyt, oliko tapahtuma totta vai unta. 

Tähän väliin pitää todeta muuten, että en todellakaan ole mikään kirkuva ihminen enkä tiedä olenko tuota yötä lukuunottamatta koskaan kirkunut, mutta tuolla hetkellä kauhu oli niin suuri, että kirkuminen tuli automaattisesti. Kuvitelkaa siis tähän tapahtumaan sellainen kunnon kauhuelokuvan pelkokirkuminen :)

Yön tapahtumat eivät päättyneet vielä tähän. Sain pelostani huolimatta lopulta uudestaan unen. Olin tainnut nukkua tunnin verran, kun heräsin siihen, että joku laittaa käden olkapäälleni. Havahduin unesta ensin säikähtäen kosketusta, mutta sitten minulle tuli levollinen olo. Käden kosketus oli selvä, ei mikään taputus, vaan sellainen, että joku laskee rauhallisesti käden olkapäälle. Vähän myöhemmin äitinikin heräsi ja kysyi oliko mitään uutta tapahtunut. Kerroin hänelle heränneeni kosketukseen olkapäälläni ja sanoin jo heti äidilleni, että se oli meidän kotikummituksemme ja siitä tuli hyvin rauhoittava olo. Äitikin totesi siihen, että kotikummituksemme taisi käydä ilmoittamassa, että ne aiemmin talossa olleet olennot on nyt poissa.

Tapaus sai vielä lisää omituisia piirteitä, kun kerroin aamulla yön tapahtumista siskolleni. Hän nimittäin kertoi, että hänen avomiehensä oli kertonut, että oli herännyt yöllä siihen, että heidän tyttärensä istuu hereillä sängyllään. Siskon  mies oli kysynyt tytöltä, miksi tämä on hereillä ja käskenyt laittaa takaisin nukkumaan, niin tyttö oli vain vastannut, että ne meni jo pois. Siskoni ja tämän mies ja tyttö nukkuivat viereisessä huoneessa ja heidän huoneen tapahtumat olivat sattuneet suunnilleen samaan aikaan kuin neljä hahmoa kävivät tuijottamassa minua. Nimenomaan tuo, että siskontyttöni sanoi, että ne menivät jo pois, kuulostaa minusta todella pelottavalta ja oudolta yhteensattumalta minun kokemuksiini. Siskontyttöni tuntuu muuten nykyäänkin näkevän ja kokevan outoja asioita, jotka ovat oikeasti todella karmivaa kuultavaa. Mutta niitä en nyt ala tähän kertomaan. 

En ole tuon jouluyön jälkeen ollut yötä lapsuuden kodissani kuin kerran. En saa enää oikein nukuttua siellä ja en suoraan sanottuna uskalla enää jäädä sinne. Kotikummitustamme en pelkää, mutta minulla on jäänyt pelko, että ne neljä hahmoa tulevat uudestaan vierailulle. Tapaus olisi helppo kuitata unena ja myönnän olleeni vielä vähän puoliunessa hahmot nähdessäni ja havahtuneeni kunnolla vasta omaan kirkumiseeni. Kuitenkin myöhempi tunne kädestä olkapäälläni, omat tuntemukset muutenkin ja siskontyttöni kokemus samalta yöltä, ovat saaneet minut uskomaan, että kokemukseni ei ollut unta. Mikään koskaan näkemistäni painajaisistakaan ei ole ollut lainkaan samankaltainen kuin tuon yön tapahtumat, vaikka näen hyvinkin usein painajaisia. Siihen mitä hahmot olivat, en osaa vastata. Mitään tavallisia kummituksia, eli kuolleiden ihmisten henkiä ne eivät kuitenkaan olleet, niistä tuli niin pahantahtoinen tunne ja selittämätön kauhu.

Kuva täältä.

Tällaisia yliluonnollisia kokemuksia minulla siis on. Kerrottavaa olisi ollut enemmänkin, mutta tässä on nyt varmasti ihan tarpeeksi. Itse olen tullut siihen tulokseen, että henkiä on olemassa ja ei vain "tavallisia" kummituksia vaan muitakin henkiolentoja. Ja tämä siis tosiaan näin tiedesuuntautuneen ja ei-uskonnollisen ihmisen sanomana. Yliluonnollisia kokemuksia on ihmisillä niin paljon, että minun on mahdotonta ajatella, että ne kaikki olisivat vain mielikuvitusta ja unia tai jotenkin tieteellisesti selitettävissä. 

Kommenttilootaan voi käydä kertomansa omat kokemuksensa tai mielipiteet kummitusten olemassaolosta. Saa kommentoida, vaikka ei uskoisikaan henkiin, itse uskon omiin kokemuksiini joka tapauksessa :)

*Sorry, this post is only in Finnish*