Pika-arvostelut: Isadora Mascara Primer ja Mádara Face Soap

Helteet jatkuu ja samoin laiskuus ja hikoilu. Nerokin on raukka ihan vetelä koko ajan ja nukkuu päivät ties missä :D Laiskuuden inspiroimana ajattelin kirjoittaa pika-arvostelut parista tuotteesta, joiden arvostelu on jäänyt roikkumaan liian pitkäksi aikaa. Vastaavia pika-arvosteluja saattaa tulla jatkossakin, pitää ensin vähän selvittää itsellekin, mitä tuotteita minulla on jäänyt roikkumaan. 

Ajattelin muuten ensin, että kirjoittaisin ehkä pienen postauksen Tampereen reissustakin, mutta eipä siellä sitten tullut käytettyä kameraa juuri ollenkaan, ja kuvaton postaus olisi tietenkin tylsä, joten Tampere -postaus saa nyt jäädä. Tampereella oli kuitenkin oikein mukavaa, söimme kaverini kanssa paljon jäätelöä (Minetti <3), ja kävimme myös Kuparitalon Vohvelikahvilassa. Lisäksi testattiin hampurilaiset sekä American Dinerissa että Vegemestassa. 

Vanheninkin reissun aikana ja koska meillä on kaverini kanssa sama syntymäpäivä, kävimme maistelemassa drinkkejä vanhenemisen kunniaksi (tai sen unohtamiseksi?). Minibaarissa sai oikein maistuvia drinkkejä ja listalta löytyi ihan omia erikoisuuksia joka baarista saatavien perusdrinksujen tilalta. Shoppailtua ei tullut juurikaan, mutta sain täydennettyä Kicksin alesta IsaDoran Lip Chock -kokoelmani ja nyt minulta löytyy kaikki sävyt :D

Tätä enempää ei juuri Tampereelta kuvamateriaalia löydy :D

Mennäänpä kuitenkin ihan asiaan. Ensimmäinen roikkumaan jäänyt tuote on myös IsaDoraa. Sain kaveriltani jo viime kesänä (muistaakseni) lahjaksi IsaDoran ripsivärin pohjustajan.

Pohjustajan arvostelu jäi roikkumaan, sillä minulla oli vähän ristiriitaiset kokemukset siitä. Valkoinen pohjustaja levitetään siis ripsivärin alle ja sen tarkoitus on saada ripset näyttämään pidemmiltä ja runsaammilta. Pohjustajan pitäisi myös hoitaa ripsiä. Itse olen käyttänyt pohjustajaa niin, että annan sen kuivahtaa hetken ennen ripsivärin levitystä, mutta en täysin kuivaksi asti. 

Kokemukseni pohjustajasta oli ristiriitainen, koska toiseen silmään se toimi kuin unelma ja toiseen ei ollenkaan. Minulla on selvästi huonommat ripset vasemmassa silmässä, ja ripset suoristuivat eivätkä saaneet mitään extraa pohjustajan käytöstä. Oikealla puolella taas ripsistä tuli selvästi runsaamman näköiset ja näyttävämmät kuin, mitä minulla on koskaan ollut. Valitettavasti se, että pohjustaja toimi vain toiselle puolelle korosti ripsien erilaisuutta ja siksi minulla ei ollut oikein järkeä käyttää pohjustajaa.

Pohjustaja siis oikeasti toimii, mutta ei kaikentyyppisille ripsille. Omani ovat siis ihan eriparia ja siksi pohjustaja toimi vain toisella puolella. 

Edullista ripsivärin pohjustajaa hakeville suosittelen kokeilemaan kuitenkin IsaDoraa, sillä jos se sattuu sopimaan ripsille, niin tulokset ovat erittäin hyvät! Suomessa en ole liikkeissä tätä pohjustajaa nähnyt, mutta esim. Nelly.comista se löytyy hintaan 10,95€.

Toinen roikkumaan jäänyt tuote on ns. My Little Pony -saippua, eli luonnonkosmetiikkamerkki Mádaran Blackberry & White Clay Clarifying Face Soap. Saara Sarvas on tainnut nimetä alunperin saippuan MLP -saippuaksi, koska kaunis, hennon lila saippua sekä näyttää että tuoksuu herkullisen ponimaiselle. 

Mádaran kasvosaippua oli erittäin riittoisa ja sain sen vasta hiljattain käytettyä loppuun. Rakastan saippuan tuoksua ja se pesikin kasvot oikein hyvin, eikä kuivattanut ihoa, vaikka onkin suunnattu rasvoittuvalle iholle. Mitään erityistä ihon kunnon parantumista en saippuaa käyttäessäni huomannut, mutta en huonontumistakaan. Saippua toimi siis minulla, kuten muutkin perustoimivat kasvoputsarit.

Ongelmaksi minulle muodostui saippuassa vain se, että olin selvästi allerginen jollekin sen ainesosalle. Usein kasvojen pesu sai nenäni ja silmäni vuotamaan, mutta iho-oireita ei tullut. Opettelin käyttämään saippuaa niin, että olen mahdollisimman hengittämättä kasvojen pesun ajan ja näin saippuaa ei mennyt nenään, ja nenän ja silmien vuotoa ei tullut. Olisin toki voinut jättää vain allergisoivan saippuan käyttämättäkin, mutta en halunnut luopua herkulliselta tuoksuvasta saippuastani :D Minulla on muuten tullut vastaavia oireita muistakin kasvosaippuoista. 

Saippua on erittäin edullista, varsinkin riittoisuuteensa nähden. Se maksaa ostopaikasta riippuen n. 7€. Saippuaa löytyy mm. Life -liikkeistä ja Mádaran omasta verkkokaupasta.

Pahoittelen, että näiden pika-arvostelujen kuvituksetkin ovat vähän puutteelliset, parempaa en nyt pystynyt tarjoamaan. Kommenteissa voi kertoa, onko tällaiset pika-arvostelut tarpeeksi informatiivisia ja tuotteista saa tietenkin kysellä lisää, jos jokin jäi mietityttämään!

Briefly in English: A couple of quick reviews. First product is IsaDora's Mascara Primer. It's supposed to be used before applying normal mascara and it should make your lashes look longer and thicker and also condition them. For me it worked like magic on the lashes of my right eye, but not at all on the left eye. My lashes are completely different in each eye and the primer highlighted the difference. However, it's a great product if it suits your lashes and really make your lashes look full and long!

The other product is Mádara's Blackberry & White Clay Clarifying Face Soap. The soap smells divine and also works very well. It doens't dry out my skin at all. It also lasts for a very long time and costs only around 7€. The problem for me was that I was allergic to some ingredient in the soap. Often, when I washed my face, my nose and eyes started running. I was still able to use the soap, but I had to make sure I don't get too much soap in my nose.

I might do more of these quick reviews in the future. It's so hot here in Finland now that it's hard to do anything, but I'll try!

Postauksen tuotteet saatu lahjaksi tai ostettu itse, mielipiteet niistä omiani. En saa mitään hyvitystä tekstin linkkien käytöstä. Tietääkseni sekä IsaDora että Mádara ovat eläinkokeettomia!

Products in this post were either a gift from a friend or purchased by me. All of the opinions are my own and there's no affiliate links. As far as I know both IsaDora and Mádara are cruelty free!

Pinkkiä energiaa

Helteessä olen tainnut muuttua entistä laiskemmaksi, joten kirjoitetaan jostain energisoivasta. Voitin keväällä Nonnulan arvonnasta Laveran setin, joka sisälsi suihkugeelin ja vartalovoiteen kausituoksussa Pink Energy. Tuoksussa yhdistyy raikas verigreippi ja mausteinen punapippuri. Molemmat  tuotteet ovat olleet nyt käytössä hyvän aikaa ja on aika kertoa ensikokemuksistani Laveran parissa.

Aloitetaan suihkugeelistä, joka pääsi minulla ensiksi käyttöön. Tuoksu tuotteissa on nimen mukaisesti raikas ja virkistävä. Mielestäni tuoksu sopisi hyvin myös miesten käyttöön, vaikka nimi ja pinkkisävytteinen pakkaus tuntuvat olevan enemmän naisille suunnatut. 

Koostumukseltaan Laveran suihkugeeli on ohutta, kirkasta geeliä ja sen vaahtoutuvuus on hieman heikompi kuin useimmilla synteettisillä vastineillaan. Suihkugeeli tuntuu hellävaraiselta eikä kuivata, mutta heikohkon vaahtoutuvuuden vuoksi geeliä tuntuu ainakin minulla kuluvan vähän normaalia enemmän.

Kaikenkaikkiaan ihan mukava, hellävarainen pesutuote, jossa ei ole suuria eroja synteettisiin vastineisiinsa. Jos joku tuoksu oikein erityisesti miellyttäisi minua, niin voisin ostaaa itsekin, vaikka hinta on hieman korkeampi ja tuote kuluu nopeasti. Hellävaraisuudesta ja siitä, että tuote on luonnonkosmetiikkaa tulee kuitenkin plussaa. 

Vartalovoide on nimetty Light Body Moisturiseriksi eli kevyeksi vartalon kosteuttajaksi. Voide on keskipaksua, valkoista voidetta ja sen imeytymiseen menee jonkin aikaa. Jos inhoaa sitä, että vartalovoide tuntuu iholla jonkin aikaa levityksen jälkeen, niin tämä tuote ei ole omiaan. Itseäni voiteen tuntu ei haittaa, kunhan tunne ei ole tahmea ja Laverasta ei mitään häiritsevän tahmeaa tunnetta jää.

Kosteutusteholtaan voide on tuntunut olevan aika hyvä kevyeksi nimeltyltä voiteelta. Ainoastaan superkuivat sääreni ovat kaivanneet tehokkaampaa kosteutusta. Nyt kesällä tämä voide siis on ihan hyvä minulle, talvella tarvitsen reilusti enemmän kosteutusta. 

Tuoksu on sekä suihkugeelissä että tässä vartalovoiteessa hyvin samanlainen mausteisen greippinen. Tuoksu on melko voimakas ja se jää iholle joksikin aikaa levityksen jälkeen. Lopulta tuoksu kuitenkin haihtuu eikä häiritse esim hajuveden käyttöä. 

Kesäksi voisin kuvitella ostavani vastaavaa voidetta erityisen miellyttävässä tuoksussa uudelleenkin, mutta ennemmin ehkä valitsisin täyteläisemmän voiteen, joita toki löytyy myös Laveralta.

Ensikokemukseni Laverasta oli ihan positiivinen. Tuotteet olivat ihan mukavia eikä niissä ollut juurikaan eroja synteettiseen kosmetiikkaan. Itse käytän vartalonhoidossa mielellään luonnonkosmetiikkaa, joten Lavera saa plussaa ollessaan sertifioitua luonnonkosmetiikkaan. 

Pink Energy -tuoksu on raikas ja piristävä, muttaa ei ihan ominta minua. Pidän enemmän makeammista tuoksuista, mutta käytän kuitenkin nämä Pink Energytkin ihan mielelläni. Kuten sanoin, raikas tuoksu sopisi mielestäni myös miesten käyttöön, joten nämä käyvät hyvin vaikka koko perheen tuotteiksi.

Molemmat tuotteet ovat pakkauskooltaaan 150ml ja hinta Laveran suihkugeeleillä näyttää olevan n. 9€ tienoilla ja vartalovoiteilla n. 13€ tienoilla. Ihan kohtuuhintaista luonnonkosmetiikkaa siis. Pink Energy on tosiaan kausituoksu ja en tiedä tarkkaan sen saatavuusajasta, mutta pikaisen googlettelun perusteella tuotteita näyttää vielä ainakin jostain löytyvän.

Kiitos Nonnulle ja Laveralle vielä arvonnasta ja kivoista palkinnoista!

p.s. Ensi viikollakin täällä blogissa on valitettavasti hiljaista, sillä lähden huomenna Tampereelle ystäväni luo :)

Briefly in English: Earlier in the spring I won a set of shower gel and body lotion by Lavera from Nonnula's giveaway. Lavera is a Germany based natural cosmetics brand. The set included a 150ml shower gel and a 150ml light body moisturiser in the limited edition scent Pink Energy. The scent is fresh mix of pink grapefruit and pink pepper. 

The shower gel has a light gel-like consistency and it washes gentlty. It doens't foam as much as most synthetic shower gels and I feel like I have to use a little bit more product, but otherwise it feels just like any other shower gel. Nice basic product.

The body lotion has a medium thick texture and same fresh scent as the shower gel. It takes a little bit of time for the lotion to absorb, but it doesn't feel too sticky. For a light lotion it moisturises quite well. My legs could use a little bit more moisturisation, but for summertime it's ok.

I got a good first impression of Lavera. I like to use natural cosmetics in body care and Lavera's products don't really feel different from synthetic cosmetics. Lavera also has very reasonable prices, here in Finland the shower gels cost around 9€ and the body lotions around 13€.

Postauksen tuotteet voitettu arvonnasta, kaikki mielipiteet omiani. En saa mitään hyvitystä tekstin linkkien käytöstä. Tietääkseni Lavera ei käytä eläinkokeita!

Products in this post were a giveaway prize. All of the opinions are my own and there's no affiliate links. As far as I know Lavera is cruelty free!

Simppelit silmämeikit

Lupailin minipostauksia, joten pidetään nyt lupaus. Tässä kuvattuna kaksi silmämeikkiä viime ajoilta. Toinen on värikkäämpi ja toinen neutraali. Meikkejä yhdistää se, että molemmat on tehty päivinä, jolloin olen käynyt elokuvissa. Kesäkuun aikana minulla tuli käytyä peräti kolme kertaaa elokuvissa, katsoin Maleficentin, uusimman X-Menin ja The Grand Budapest Hotelin.

Ensimmäisessä meikissä käytin Femme Fatalen ihanaa Moonglow'ta, Urban Decayn Deep Endiä ja Inglotin P428:aa. Rajauksessa Fyrinnaen Sleepy Hollow ja luottotuote Illamasquan Sealing Gel. Simppeli, harmonisen sävyinen meikki, mutta tulipahan tehtyä pitkästä aikaa meikki ilman mitään neutraaleja värejä.

Toisessa meikissä käytössä Too Facedin Creme Brulee, Triple Fudge ja Champagne Truffle sekä Inglotin M363. Molemmissa meikeissä pohjustajana oli TF:in Shadow Insurance ja kulmissa MUS Stay in Shape ja Tri Brow Color sekä Dermosilin medium kulmakynä. Ripsissä oli ekassa Physician's Formulaa ja jälkimmäisessä TF:in Better than sex.

Tällaisia simppeleitä meikkejä on tullut viime aikoina tehtyä. Kumpi on parempi vaihtoehto värikkäämpi vai neutraali meikki? Onko muut nähneet edellä mainittuja elokuvia?

Briefly in English: I wanted to show two simple eye looks I've done recently. I wore both when I went to a movie theatre. I've seen Maleficent, The newest X-Men and The Grand Budapest Hotel this month. I enjoyed all of the movies.

Postauksessa käytetty vain itse ostettuja tuotteita. Tietääkseni kaikki käyttämäni merkit ovat eläinkokeettomia, mutta Urban Decay on eläimillä testaavan L'oréalin omistuksessa.

Products used are purchased by me. As far as I know all the brands mentioned are cruelty free (UD is owned by non-cruelty free L'oréal).

Pää rusetilla

Hei taas! Tänään minipostaus ruseteista. Yritän pikkuhiljaa päästä taas parempaan postaustahtiin ja julkaistua edes lyhyempiä postauksia. 

Minulla on aina ollut pieni heikkous nahkarusetteihin, joten pakkohan minun oli tilata Eyeshadow and flame -blogin Ilonalta Take a Bow -rusetti. Ilona lanseerasi kierrätysnahasta tehdyt rusettinsa huhtikuun lopulla Kierrätystehdas -tapahtumassa, mutta koska itse en Helsinkiin asti päässyt rusettia hakemaan, tilasin sen Ilonalta jälkikäteen.

Klipsirusetti

Tilasin pienemmmän kokoisen klipsirusetin ja Ilona oli pistänyt pakettiin mukaan lisäyllätykseksi myös The Hair Tie -ponnarirusetin! Klipsirusetin koko on 11,5cm x 7cm ja siitä löytyy tosiaan isompikin koko 14cm x 9cm, ponnarirusetteja on vain yhdessä koossa, joka on suunnilleen saman kokoinen kuin pienempi klipsirusetti.

Ponnarirusetti

Rusetit ovat pehmeää, mustaa nahkaa ja todella laadukkaasti valmistettu. Klipsirusettien klipsi on pieni, mutta jämäkkä. Kuvasin rusetin omissa hiuksissani, mutta rusettia voi käyttää muuallakin, mihin ikinä nyt vain keksii rusetin laittaa. Miehet (tai miksei naisetkin) voivat korvata perinteisen rusetin kaulassa nahkaisella klipsirusetilla. Take a Bow -Facebooksivuilla on hyviä kuvia rusettien käytöstä! Itse en osaa enkä jaksa laittaa hiuksiani oikeastaan mitenkään, mutta helppo klipsirusetti on mukava lisä, kun kampaukseen haluaa vähän extraa.

Klipsirusetti hiuksissa. Rusetti näyttää kuvassa vähän isommalta kuin on oikeasti :)

Ruseteista saa lisätietoja ja niitä voi tilata Ilonalta Take a Bow'n FB -sivujen kautta tai sähköpostilla osoitteesta takeabowbows@gmail.com! Ruseteista on kirjoitellut ainakin myös Glitz & Glamin Minna täällä ja Henna One of Beauty's Daughters -blogissa täällä. Ilonalle iso kiitos ihanista ruseteista ja onnea ja menestystä jatkoon!

*This post is only in Finnish*

Postauksen toinen rusetti ostettu itse ja toinen saatu lahjana, mielipiteet omiani.

Sleek cheeks

Hei kaikki ihanaiset! Hyvistä aikomuksista huolimatta postausten kirjoitus on takkuilluit edelleen. Tai siis oikeammin kaikki tekeminen on takkuillut edelleen. Mitään sen kummempia syitä hiljaiseloon ei ole, olen vain ollut ihan mielettömän väsynyt ja saamaton koko kevään ja kesän alun. Mökkihöperyyskin meinaa välillä iskeä kotona ollessa ja töistä ei ole tietoakaan. Energiat ovat riittäneet lähinnä elokuvien katseluun ja Nintendon pelaamiseen. Jossain välissä kai tämän väsymyksenkin on pakko helpottaa ja sitten lupaan taas postailla ahkerammin. 

Kirjoitettavaa riittäisi edelleen, vaikka en ole juuri kosmetiikkaa ostellut viime aikoina. Lontoon ostoksista on kuitenkin vielä muutama tuote jäljellä ja tuoksupostaustakin on jälleen tulossa, sillä sain Sinistä pintaa -blogin helliniltä ihanan tuoksupaketin postissa. Ehkä joku päivä käyn kuvaamassa kesäistä Ouluakin ja teen postauksen kotikaupungistani, koska sitä toivottiin aiemmin järjestämäni arvonnan yhteydessä.

Tällä kertaa aiheenani on poskipuna. Itse käytän aina poskipunaa ja pidän sitä yhtenä meikin tärkeimmistä tuotteista. Poskipuna tuo kasvoihin heti eloa, vaikka ei täysiä kasvomeikin varjostuksia ja korostuksia jaksaisikaan tehdä. 

Illamasqua on yksi ehdottomia suosikkimerkkejäni yleensäkin ja erityisesti poskipunien osalta. Merkiltä löytyy kolme eri koostumusta ja Lontoosta ostin tuoreinta koostumusta edustavan Velvet Blusherin sävyssä Sleek. Perinteisen puuterisen ja vähän hehkua jättävän voidemaisen Cream Blusherin rinnalle Illamasqua on luonut mattapinnan jättävän, voidemaisen punan Velvet Blusherin. Tällä hetkellä näitä punia saa neljässä eri sävyssä.

Velvet Blusherien koostumus eroaa vanhasta voidemaisesta koostumuksesta ollen selvästi kuivemman tuntuinen. Väri on erittäin pigmenttinen, vaikka kuivemman koostumuksen vuoksi sitä ei tartu siveltimeen niin paljoa kerralla kuin kosteampaa Cream Blusheria. Velvet Blusheria kannattaa levittää sormin tai melko jämäkällä, synteettisellä siveltimellä. Koostumuksen ansiosta punalla ei tule helposti yliannosteltua, vaikka väri onkin pigmenttinen.

Puna häivyttyy helposti, joskin työstöaika on hieman lyhyempi kuin kosteammilla voidemaisilla punilla. Kun puna asettuu paikalleen, se jättää puuterimaisen, mattaisen pinnan. Minulla ei ole ollut ongelmia minkään Illamasquan punan pysyvyyden kanssa ja Velvet Blusherkin on pysynyt iholla koko päivän. 

En osaa oikeastaan sanoa kumpi Illamasquan voidemaisista koostumuksista on suosikkini. Kummatkin ovat pigmenttisiä ja häivyttyvät hyvin. Ennemmin kannattaa siis vain miettiä haluaako täysin matan punan vai punan joka jättää hieman hehkua iholle.

Sleek häivyttämättä vasemmalla ja sormin häivytettynä oikealla, kuvattu luonnonvalossa.

Sävyltään Sleek on murrettu koralli, selvästi lämmin sävy, joka sopii hyvin kesään. Kevyesti laitettuna sävy on erittäin luonnollinen vaaleallakin iholla. Vähän voimakkaammin annosteltuna korallisuus korostuu ja väri näyttää hieman kirkkaammalta. Itse käytän yleensä melko reilua annostelua, mutta värin määrää on tosiaan helppo säädellä.

Pakkaus on tyypillistä Illamasquaa eikä eroa muiden punalaatujen pakkauksista. Tyylikäs ulkonäöltään, mutta yllättävän kevyttä muovia. Minulla yksikään Illamasquan pakkaus ei ole vielä hajonnut, joten keveydestään huolimatta pakkaukset ovat kestäviä. Pakkauskoko on 5g ja Velvet Blusherit maksavat 21,50£ (n. 26,50€).

Mitä merkkejä te suositte poskipunissa? Tuleeko käytettyä voidemaisia punia?

Briefly in English: Sorry for being absent here in my blog. I'm still feeling very tired, but I hope things are getting better.

Today I wanted to tell You about a blusher I bought from London. It's Illamasqua's Velvet Blusher in Sleek. The Velvet Blushers are Illamasqua's newest blushes. They are cream blushers, but they dry down to a powdery matte finish. They are very pigmented, but since the consistency is drier than in the old Cream Blushers, You don't get as much product in your brush at a time and it's easier to control the amount of blush. Velvet Blushers blend very well, but there's a little less time to work the blush onto your skin than with the Cream Blushers. I love Illamasqua's blushes and I don't really know wich consistency I prefer. They're all great.

Sleek is a dusky coral colour. It's warm and summery. Light application looks natural even on light skin and the more You apply this blush the more coral and bright it looks.

Velvet Blushers come in a 5g compact and they cost 21,50£. The packaking is the same as the older blusher types.

Postauksen tuote ostettu itse ja mielipiteet siitä omiani. En saa hyvitystä tekstin linkkien käytöstä. Tietääkseni Illamasqua ei testaa eläimillä!

Product in this post purchased by me and all of the opinions are my own. There's no affiliate links in this post. As far as I know Illamasqua is cruelty free!

Lontoon tuoksu

Olen kirjoittanut tuoksuista melko vähän tänne blogiin. Eläinkokeettomien tuoksujen löytäminen on ainakin minulle ollut todella haastavaa, varsinkin kun olen huomannut, että luonnonkosmetiikkamerkkien tuoksut aiheuttavat minulle tavallisia yleisemmin päänsärkyä. Olen myös testaillut indiemerkkien ja niche merkkien tuoksuja, mutta muutamista kivoista tuoksuista huolimatta mikään ei ole oikein tosissaan kolahtanut. 

Lontoossa yksi tärkein tuote ostoslistalla olikin uuden hajuveden löytäminen, valikoimaa kun siellä on aika huikeasti Suomea enemmän. Ennen reissua tein jo listaa kiinnostavista, eläinkokeettomista merkeistä, ja kuten blogissa olen jo aiemmin kertonut, päädyin ostamaan tuoksun Lontoolaiselta merkiltä Penhaligon'silta.

Penhaligon's on perustettu jo 1870. William Penhaligon uneksi ensimmäisen tuoksunsa Hammam Bouquet'n, joka sai inspiraationsa turkkilaisista kylpylöistä. Penhaligon's on säilyttänyt William Penhaligonin hengen nykypäivään saakka. Tuoksut valmistetaan yhä Englannissa, liikkeiden sisustuksissa näkyy 1800 -luku ja tuoksupullojen desing on sama kuin jo William Penhaligonin aikaan. Penhaligon's toimittaa tuoksuja myös Englannin kuninkaallisille.

Penhaligon'sin tyylikästä desingia.

Kiinnitin ensimmäisenä huomioni Penhaligon'sin kauniisiin pakkauksiin. Kaikki parfyymipullot ovat samaa vanhanaikaista mallia, mutta kullekin tuoksulle on oma etiketti ja pullon kaulaa koristaa erilainen rusetti. Nykyvalikoimaan kuuluu yli 30 tuoksua. Miehille ja naisille on omia tuoksujaan, mutta myös unisex -tuoksuja löytyy. Ostoskokemuksestani olen kirjoittanut jo aiemmin täällä, joten en siitä kerro nyt enempää. Loistavaa asiakaspalvelua siis kuitenkin sain ja löysin montakin hyvää tuoksua. 

Päädyin lopulta ostamaan Eau Sans Pareil tuoksun, joka on osa Penhaligon'sin Anthology -kokoelmaa. Kokoelmassa on tuotu uudelleen myyntiin vanhoja suosikkeja, joko täysin samanlaisina tai uusina versioina. Eau Sans Pareilista myynnissä on uusittu versio, joka ainakin netin kommenttien mukaan on hyvinkin kaukana alkuperäisestä.

Myös pahvipakkaus on viimeisen päälle tyylikäs ja kaunis. Pakkaus sulkeutuu magneetilla ja se avautuu kannesta eteenpäin vetämällä.

Eau Sans Pareil on Penhaligon'sin naisten tuoksujen sarjasta ja se on luokiteltu chypre -tuoksuksi. Sen tuoksunuottien lista on varmaan pisin näkemäni, mutta tuoksu on taitavasti tehty, eikä mikään hajujen sekamelska. Listan tuoksunuoteista löytää täältä. Alkutuoksua dominoivat eri hedelmät, sydäntuoksussa on vuorostaan paljon eri kukkia ja pohjatuoksu tuo mukaan pehmeitä elementtejä. 

Tuoksu on minun nenääni hyvinkin nuottiensa mukainen. Sen alku on selvästi hedelmäinen, mutta aikuisempi kuin karkkimaiset Escadat tai vastaavat tuoksut. Eri hedelmistä koostuvaa alkutuoksua on vaikea määritellä tietyn hedelmän tuoksuiseksi, mikä ehkä juuri erottaakin sitä yksinkertaisimmista hedelmätuoksuista. Tutuista hedelmistä mukana on mm. mandariinia ja ananasta, marjoista mukaan on otettu vadelma. Kuitenkaan tuoksusta ei erota mitään näistä tutuistakaan tuoksuista selvästi, vaan kokonaisuus on omaperäisen hedelmäinen. Tuoksu on melko voimakas ja makea, mutta ei ällömakea eikä liian voimakas päiväkäyttöönkään. 

Hetken iholla oltuaan sydäntuoksun kukat alkavat erottua selkeämmin. Minut yllätti, että tuoksussa on myös ruusua. Itse en pidä ruusun tuoksusta enkä sitä tästä onneksi haista. Olen huomannut itse, ja Penhaligon'sin myyjä huomasi nopeasti myös, että pidän kukkatuoksuissa vain tietyistä kukista. Suosikkejani ovat erityisesti ns. valkoiset kukat, joita myös tästä tuoksusta löytyy ainakin jasmiinin ja kielon muodossa. Varsinkin jasmiinin tuoksu on mielestäni aivan ihana ja sen osaan erottaa Eau Sans Pareilistakin. Sydäntuoksun aikana tuoksun makeus pehmenee, hedelmäisyyttä on vielä jäljellä, mutta pohjatuoksukin alkaa erottua.

Pohjatuoksu on tosiaan hyvin pehmeä ja itse erotan siitä ehkä helpoiten tutut myskin ja vaniljan. Myskisyys ei ole kuitenkaan kovin voimakasta ja vanilja tulee parhaiten esiin aivan tuoksun loppuvaiheilla. Pohjatuoksu on mielestäni tuoksun tavanomaisin osa ja muistuttaa minua muistakin tuoksuista, joita olen kokeillut. Myyjä huomasi tuoksuttelun perusteella, että oikeastaan kaikki suosikkini pitivät sisällään myös vaniljaa, mikä ei ole itselleni suurikaan yllätys, sillä pidän vaniljan tuoksusta yleensä aina ja viime kesänä ostin myös melko puhtaan vaniljatuoksun, Lushin Vanillaryn.

Tuoksupullo pesässään. Mukana oli Liisa Ihmemaassa henkisiä kauniita käyntikortteja.

Kokonaisuutena kuvailisin tuoksua aikuismaiseksi ja naiselliseksi. Tuoksu on tosiaan makea ja hedelmäinen, mutta monipuoliset kukkanuotit ja pohjan pehmeys tekevät siitä vähän aikuismaisemman ja tekisi mieli melkein sanoa tyylikkäämmän kuin karkkiset hedelmätuoksut. Pidän kyllä itse niistä karkkituoksuistakin, mutta viime vuosina makuni on mennyt vähän "aikuisempiin" tuoksuihin ja Lontoosta halusin ostaa muutenkin jotain vähän erilaista. Tuoksu on sopivan voimakas minun makuuni ja toimii sekä päivä- että iltakäytössä. Kaksi suihkausta tuoksua on aika ehdoton maksimi ellei halua ympäröidä itseään tiheään tuoksupilveen. Kesto tuoksulla on keskinkertainen, sanoisin, että n. 6 tuntia. Kyseessä on EdT versio, joten huippupitkää kestävyyttä ei voi odottaakaan. Aiempiin käyttämiini tuoksuihin (esim. CK Euphoria ja Nina Riccin Ricci Ricci) verrattuna Eau Sans Pareil on vähän keväisempi/kesäisempi ja kukkaisempi, jollain tapaa valoisamman oloinen tuoksu.

Sain Penhaligon'silta mukaan myös näytteet Iris Prima ja Vaara tuoksuista. Molemmat kuuluivat suosikkituoksujeni joukkoon kaikista, joita haistelin. Jouduin miettimään pitkään Eau Sans Pareilin ja Iris Priman välillä kumman lopulta ostan. 

Iris Prima on toteutettu yhdessä Englannin kansallisbaletin kanssa ja sen omaperäinen tuoksu koostuu nahkan ja kukkien sekoituksesta. Iris Prima on unisex tuoksu, mutta itse miellän sen hyvinkin naiselliseksi. Nahkan tuoksu on lueteltu pohjatuoksun nuotteihin, mutta sen haistaa tuoksusta jo heti aluksi. Nahka on minusta juuri se, mikä tekee Iris Primasta hyvin uniikin ja nahkan tuoksu on todella aito. Iris Primakin sopii mielestäni sekä päivä- että iltakäyttöön. Se ei ole kovin makea, eikä niin voimakas kuin Eau Sans Pareil, mutta nahka tekee siitä hyvin seksikkään tuoksun, joka sopii hyvin iltamenoihinkin.

Vaara on suomalaisen kuuloisesta nimestä huolimatta inspiroitunut Intiasta. Se on makea ja mausteinen tuoksu. Alkutuoksun kvitteni on selvästi esillä ja tekee tuoksun voimakkaan hedelmäisyyden. Mausteet tasapainottavat tuoksun hedelmäisyyttä, mutta eivät tee Vaarasta intialaisen ruoan tuoksuista. Sydäntuoksusta löytyy taas kukkia ja myös ruusuja, joista en yleensä pidä, mutta tässäkään en itse tuoksusta edes ruusua erota ja eri ruusulajikkeillakin on varmasti eroja. Pohjatuoksussa on taas pehmentäviä elementtejä, kuten valkoista myskiä ja tonkapapua. Vaara on eksoottisista aineksistaan huolimatta minusta näistä ehkä helpoin ja tavanomaisin tuoksu, vaikka ei missään nimessä tylsä.

Näytteet ovat etikettejä vastaavissa, kauniissa pakkauksissa.

Penhaligon'silta löytyy tuoksuja varmasti jokaiseen makuun. Itse onnistuin löytämään montakin hyvää ja voisin milloin tahansa ostaa myös nuo näytteiksi saamani Iris Priman ja Vaaran. Iris Priman aion varmasti joskus hankkiakin, sen verran rakastunut olen siihen. Näytteenikin olen melkein käyttänyt jo! Hintaluokaltaan Penhaligon's ei ole todellakaan halvimmasta päästä. Eau Sans Pareilia sai vain 100ml EdT versiona ja se maksoi 110£ (vähän alla 140€). Onneksi isosta pullosta riittää pitkäksi aikaa. 50ml pullot ovat usein 85£ (n. 105€) ja 100ml pullot yleensä 105-120£ väliltä. Penhaligon'sin mukana ostaa palan historiallista Lontoota ja takuulla ripauksen ylellisyyttä. Penhaligon'sin omilta sivuilta tuoksuja voi tilata myös Suomeen ja euroopasta löytyy muutamista kaupungeista merkin omia liikkeitä. Lähin paikka Suomesta katsottuna ostaa Penhaligon'sia taitaa olla Ruotsi ja ainakin Tukholmasta pitäisi löytyä liikkeitä joiden valikoimaan merkki kuuluu.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan merkin tuoksuihin, jos saa mahdollisuuden. Penhaligon'sin tuoksut ovat omaperäisia, mutta eivät liian erikoisia. Ja jos on mahdollista, niin suosittelen käymään merkin omassa liikkeessä. Itse asioin Lontoossa Victoria's Secretiä vastapäätä olevassa pikkuliikkeessä. Voisin hyvinkin kuvitella käyttäväni Penhaligon'sin tuoksuja koko loppuelämäni. 

Briefly in English: I had a mission to find a new fragrance from London. I end up buying a fragrance called Eau Sans Pareil from Penhaligon's, which is a London based perfumery founded in 1870! Penhaligon's still have the Victorian era feeling in it's stores and products and even the perfume bottles are the same desing that have been used from the times of the founder William Penhaligon.

Eau Sans Pareil has a massive list on notes (see them here). The head notes mainly consist of different fruits. You can't really smell any distinctive fruit, but instead You'll get a unique blend of fruits. The heart notes are mainly different flowers and they balance the fruitiness of the head notes. You can definitely smell the white flowers like jasmin and muguet. The base notes are warm and soft scents. The base is very familiar with some musk, vanilla and cedarwood. 

Eau Sans Pareil is sweet and fruity, but with a more adult and sophisticated way than typical candy scents. I find it very feminine and it's good for both day and evening use. The scent is quite heavy, but not too overpowering. It wears an average time, maybe about 6 hours, which is ok for an EdT fragrance. Eau Sans Pareil comes only in 100ml size and it costs 110£.

I also received samples of two other fragrances I really liked, Iris Prima and Vaara. Iris Prima was my second favourite and I'm definitely going to buy it too sometime. It was created with the English National Ballet. It's a combination of leather and flowers and I think it's very unique. The leather is very real in this fragrance and I think it makes Iris Prima sexy.

Vaara is fruity and spicy scent inspired by India. The spicyness balances the sweet fruitiness of quince in the head notes. There's also flowers and some soft elements in the heart and base notes. Vaara souds really exotic, but for me it's the easiest and most typical perfume scent out of these three. 

I really fell in love with Penhaligon's. The perfumes are great and everyone can find a perfume to their taste from the selection of more than 30 perfumes. I got really good customer service and the old-fashoined feel of the traditional brand and the beautiful perfume bottles really impressed me. I definitely recommend Penhaligon's to everyone!

Postauksen tuote ostettu itse (näytteet saatu oston mukana) ja mielipiteet siitä omiani. En saa mitään hyvitystä tekstin linkkien käytöstä. Tietääkseni Penhaligon's ei käytä eläinkokeita!

Product in this post is purchased by me (samples given with the puchase) and all of the opinions are my own. There's no affiliate links in this post. As far as I know Penhaligon's is cruelty free!

Kummitusjuttuja

Tänään jotain vähän erilaista juttua. Keyword: Loven Jonna ja Nonnulan Nonnu kirjoittivat kuluvan viikon aikana rohkeasti yliluonnollisista kokemuksistaan, ja kun itse ainakin Jonnalta postausta pyysin, niin kai se on rohkaistuttava kirjoittamaan myös omista kokemuksistani.

Minunkin pitää tässä esipuheessa mainita, että tiedän kyllä, että kaikki eivät usko henkimaailman asioihin ja pahimman kokemukseni monet varmaan kuittaavat unena, mutta itse en vain voi kokemusteni ja läheisteni kokemusten perusteella olla uskomatta henkiin. En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, en edes kuulu kirkkoon, ja pidän itseäni sekä melko rationaalisena että hyvinkin tiedesuuntautuneena, mutta mielestäni nämä eivät poissulje mahdollisuutta uskoa henkimaailmaan. Jos joku pitää minua tämän jälkeen ihan sekopäänä, niin eipä sillä toisaalta ole mitään väliä...We're all mad here ja it takes a fool to remain sane jne. :)

Jos kummitusjutut ei kiinnosta niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän! 

Kuva täältä.

Itse en tätä tapausta muista, mutta minulle on kerrottu, että ollessani vain muutaman vuoden vanha olimme erään vanhan sukulaiseni hautajaisissa. Äitini oli selittänyt, että kyseinen täti on nyt kuollut ja emme näe häntä enää. Minä olin vain osoittanut jonnekin tyhjyyteen, että miten niin, tuollahan täti seisoo. Tämä tapaus saattaa tietenkin selittyä lapsen mielikuvituksella ja itse en voi tästä oikein mitään sanoa, koska olen tosiaan ollut niin pieni, etten muista tapahtumaa itse. Olen kuitenkin nyt aikuisena miettinyt, olenko jo lapsena aistinut jotain mitä kaikki muut eivät. 

Lapsuuden kodistani on paljon yliluonnollisia kokemuksia, niin minulla kuin muillakin. Sanommekin, että meillä on kotikummitus. Kyseistä kummitusta näkee hyvin harvoin, mutta sen voi kuulla kävelevän käytävällä ja äitini ja isäni ovat usein kuulleet sen kulkevan öisin ulko-ovesta. Kotimme ulko-ovi on todella raskas ja äänekäs, joten sen aukeamisesta ei voi erehtyä. Äiti usein kertoo, että kun veljeni oli nuori ja kulki myöhään ulkona, hän aina valvoi siihen asti, että veli tuli kotiin ja veljeni kävi aina huikkaamassa äidille ja isälle, että tuli kotiin. Useasti äitini oli kuullut, kun joku tulee sisään, riisuu ulkovaatteet ja kävelee käytävään, mutta veljeni ei tullut huikkaamaan ovelta palanneensa, ja kun äiti meni katsomaan, niin kukaan ei ollutkaan tullut sisälle. 

Omat kokemukseni kotikummituksestamme ovat pääasiassa käytävältä kuultuja askelia, kun olen yksin kotona tai lapsena myös siskoni kanssa yhdessä kuultuna, ja yhden makuuhuoneen ovella sivusilmällä nähty hahmo. Olen aina kokenut, että kotikummituksemme on mies ja juuri tämän yhden ainoan huoneen ovella olen monesti ollut näkevinäni mieshahmon seisomassa, mutta kun kääntyy katsomaan kunnolla, siinä ei olekaan ketään. Sivusilmällähän voi luulla nähneensä jotain, mutta nimenomaan se, että tätä tapahtuu minulle vain sen yhden huoneen ovella, tuntuu minusta siltä, että tämä ei ole vain normaali silmän tekemä temppu.

Hassuin tapaus kotikummituksen osalta oli kerran, kun olin kotonani kahdestaan hyvän ystäväni kanssa. Tein jotain ruokaa hellan ääressä ja tunsin yhtäkkiä kovan nykäyksen hupparini hupussa. Käännyin samantien ympäri ja aloin valittamaan ystävälleni, että mitä hän kiskoo hupustani. Ystäväni istui kuitenkin hyvin hämmästyneen näköisenä muutaman metrin päässä pöydän ääressä ja tiedän, että hän ei olisi siihen ehtinyt takaisin niin nopeasti, että en olisi nähnyt hänen liikkuvan, jos hän olisi käynyt nykäisemässäni hupustani. Nykäisy oli hyvin selvä, niin en voinut vain kuvitella sitä, mutta se ei tuntunut mitenkään pahantahtoiseltakaan eikä siltä, että sen olisi ollut tarkoitus sattua.

Kerran olen myös uskoakseni nähnyt vähän paremmin kotikummituksemme. Olin kotini takapihalla, yksin kotona ja odotin, että jo kotoa muuttanut veljeni tulisi käymään. Katsoin pihalta sisälle olohuoneeseemme ja näin sohvalla istuvan miehen. Ajattelin, että veljeni olikin jo tullut, mutta kun menin hetken päästä sisään, ei siellä ollutkaan ketään. Veljeni tulikin vasta myöhemmin. 

Kotikummituksemme ei ole koskaan tuntunut pahantahtoiselta ja en varsinaisesti häntä pelkääkään. Muistan kyllä lapsena vähän pelänneeni kuultuja ääniä, mutta mitään isompaa pelkoa en kotikummituksen osalta ole kokenut.

Kuva täältä.

Toinen sukumme kummitustalo on veljeni isän kotitalo. Veljeni on siis oikeasti velipuoleni ja hänen isänsä ja toinen velipuoleni ovat kuolleet jo 70 -luvulla, eli siis paljon ennen minun syntymääni, auto-onnettomuudessa. Veljeni omistaa nykyisin isänsä vanhan kotitalon ja siellä monet ovat kuulleet ja nähneet omituisia asioita. 

Itse olen epämääräisten äänien lisäksi nähnyt vain kerran ikkunasta ulos vilkaistessani tummiin pukeutuneen miehen kävelevän tiellä ulkona. Ensin en ajatellut mitään ihmeellistä tästä, mutta sitten aloin miettimään, miksi joku mies olisi kävellyt siellä tiellä. Tie talon takana vie naapurin pihaan ja päättyy siihen. Naapuri on eräs hyvin vanha nainen ja hänellä ei juuri vierailijoita käy. Menin uudestaan katsomaan ikkunasta ja eihän siellä missään näkynyt mitään miestä. Silloin vasta tajusin, että mies muistutti olemukseltaan hyvin paljon veljeni kuollutta isoisää. Veljeni isoisää muistuttavaa miestä on nähty myös talon sisällä ja myös sellaiset ihmiset, jotka eivät häntä koskaan elävänä tavanneet.

Äidilläni kyseisestä talosta riittäisi kerrottavaa vaikka kuin paljon. Miehensä ja poikansa kuoleman jälkeen hän on kokenut monenlaista miehen kotitalossa ja lisäksi veljeni ex-vaimo on myös kokenut veljeni isän vierailun talossa. En kuitenkaan mene näihin muiden kokemuksiin enää sen pidemmälle, että tämä postaus ei veny mahdottoman pitkäksi.

Kuva täältä.

Jätin viimeiseksi pahimman yliluonnollisen kokemukseni. Tämän voi jättää väliin, jos ei halua kuullla oikeasti pelottavista kokemuksista.

Tämä kokemukseni tapahtui muutama vuosi sitten jouluyönä lapsuuden kodissani. Vietämme perheeni kanssa joulun aina lapsuuden kodissani, vaikka siellä ei meistä enää asukaan kuin isäni. Nukuimme äitini kanssa tuolloin talon pienimmässä makuuhuoneessa, minä kapean huoneen toisella seinällä olevalla sängyllä ja äiti vain pienen matkan päässä toisella seinällä olevalla sängyllä. 

Heräsin yöllä siihen, että näin hämärässä huoneessa neljän hahmon kävelevän sänkyni viereen ja jäävän tuijottamaan minua. Hahmot olivat kaikki vähän eripituisia ja muotoisia, mutta mikään niistä ei ollut aikuisen ihmisen kokoinen. Pelottavaa oli se, että vaikka hahmot olivat ihmisenkaltaisia, niissä oli jotain erilaista ja en kokenut niitä ihmisten hengiksi. Menin samantien aivan paniikkiin ja aloin kirkumaan. En ole koskaan elämässäni pelännyt niin paljon. Hahmot eivät tehneet mitään muuta kuin tuijottivat minua sängyn vieressä, mutta minuun iski aivan mieletön paniikki ja kauhu ja tunsin, että hahmot eivät missään nimessä ole mitään hyvätahtoisia olentoja. Kirkumiseni herätti tietenkin äitinikin ja hahmot katosivat. Olin aivan paniikissa ja kerroin äidille mitä tapahtui. Henkiin uskova äitinikin ajatteli minun nähneen painajaista, ja en silloin vielä itsekään tiennyt, oliko tapahtuma totta vai unta. 

Tähän väliin pitää todeta muuten, että en todellakaan ole mikään kirkuva ihminen enkä tiedä olenko tuota yötä lukuunottamatta koskaan kirkunut, mutta tuolla hetkellä kauhu oli niin suuri, että kirkuminen tuli automaattisesti. Kuvitelkaa siis tähän tapahtumaan sellainen kunnon kauhuelokuvan pelkokirkuminen :)

Yön tapahtumat eivät päättyneet vielä tähän. Sain pelostani huolimatta lopulta uudestaan unen. Olin tainnut nukkua tunnin verran, kun heräsin siihen, että joku laittaa käden olkapäälleni. Havahduin unesta ensin säikähtäen kosketusta, mutta sitten minulle tuli levollinen olo. Käden kosketus oli selvä, ei mikään taputus, vaan sellainen, että joku laskee rauhallisesti käden olkapäälle. Vähän myöhemmin äitinikin heräsi ja kysyi oliko mitään uutta tapahtunut. Kerroin hänelle heränneeni kosketukseen olkapäälläni ja sanoin jo heti äidilleni, että se oli meidän kotikummituksemme ja siitä tuli hyvin rauhoittava olo. Äitikin totesi siihen, että kotikummituksemme taisi käydä ilmoittamassa, että ne aiemmin talossa olleet olennot on nyt poissa.

Tapaus sai vielä lisää omituisia piirteitä, kun kerroin aamulla yön tapahtumista siskolleni. Hän nimittäin kertoi, että hänen avomiehensä oli kertonut, että oli herännyt yöllä siihen, että heidän tyttärensä istuu hereillä sängyllään. Siskon  mies oli kysynyt tytöltä, miksi tämä on hereillä ja käskenyt laittaa takaisin nukkumaan, niin tyttö oli vain vastannut, että ne meni jo pois. Siskoni ja tämän mies ja tyttö nukkuivat viereisessä huoneessa ja heidän huoneen tapahtumat olivat sattuneet suunnilleen samaan aikaan kuin neljä hahmoa kävivät tuijottamassa minua. Nimenomaan tuo, että siskontyttöni sanoi, että ne menivät jo pois, kuulostaa minusta todella pelottavalta ja oudolta yhteensattumalta minun kokemuksiini. Siskontyttöni tuntuu muuten nykyäänkin näkevän ja kokevan outoja asioita, jotka ovat oikeasti todella karmivaa kuultavaa. Mutta niitä en nyt ala tähän kertomaan. 

En ole tuon jouluyön jälkeen ollut yötä lapsuuden kodissani kuin kerran. En saa enää oikein nukuttua siellä ja en suoraan sanottuna uskalla enää jäädä sinne. Kotikummitustamme en pelkää, mutta minulla on jäänyt pelko, että ne neljä hahmoa tulevat uudestaan vierailulle. Tapaus olisi helppo kuitata unena ja myönnän olleeni vielä vähän puoliunessa hahmot nähdessäni ja havahtuneeni kunnolla vasta omaan kirkumiseeni. Kuitenkin myöhempi tunne kädestä olkapäälläni, omat tuntemukset muutenkin ja siskontyttöni kokemus samalta yöltä, ovat saaneet minut uskomaan, että kokemukseni ei ollut unta. Mikään koskaan näkemistäni painajaisistakaan ei ole ollut lainkaan samankaltainen kuin tuon yön tapahtumat, vaikka näen hyvinkin usein painajaisia. Siihen mitä hahmot olivat, en osaa vastata. Mitään tavallisia kummituksia, eli kuolleiden ihmisten henkiä ne eivät kuitenkaan olleet, niistä tuli niin pahantahtoinen tunne ja selittämätön kauhu.

Kuva täältä.

Tällaisia yliluonnollisia kokemuksia minulla siis on. Kerrottavaa olisi ollut enemmänkin, mutta tässä on nyt varmasti ihan tarpeeksi. Itse olen tullut siihen tulokseen, että henkiä on olemassa ja ei vain "tavallisia" kummituksia vaan muitakin henkiolentoja. Ja tämä siis tosiaan näin tiedesuuntautuneen ja ei-uskonnollisen ihmisen sanomana. Yliluonnollisia kokemuksia on ihmisillä niin paljon, että minun on mahdotonta ajatella, että ne kaikki olisivat vain mielikuvitusta ja unia tai jotenkin tieteellisesti selitettävissä. 

Kommenttilootaan voi käydä kertomansa omat kokemuksensa tai mielipiteet kummitusten olemassaolosta. Saa kommentoida, vaikka ei uskoisikaan henkiin, itse uskon omiin kokemuksiini joka tapauksessa :)

*Sorry, this post is only in Finnish*