Kuulumisia ja Nero

Teki mieli kirjoitella vähän kuulumisia. Ei elämässäni mitään ihmeellistä ole menossa, lähinnä opiskelua, joka haittaa blogin kirjoittamistakin. Tämä postaus on siis täysin kosmetiikkaan liittymätön ja sisältää meikkikuvien sijaan kissan kuvia.

Opiskelen tällä hetkellä Oulun yliopistossa seitsemättä (!) vuotta ja tämän kevätlukukauden aikana pitäisi lopultakin valmistua. Todennäköisesti saan maisterin paperit vasta kesäkuussa, koska gradun tarkastukselle pitää varata pitkästi aikaa ja sen jälkeen pitää ehtiä koostamaan opinnot ja laittamaan tutkintoanomus.

Nero

Minulle gradu on ollut melkoinen ikuisuusprojekti. Muistelen aloittaneeni sen jo melkein kolme vuotta sitten. En tietenkään ole koko aikaa tehnyt aktiivisesti sitä, vaan välillä on ollut jopa kuukausien taukoja, jolloin en ole tehnyt gradua ollenkaan. Nyt työ kuitenkin alkaa olemaan oikeasti loppusuoralla ja noin kuukauden päästä työ pitäisi esitellä seminaarissa. 

Gradun lisäksi opinnoistani puuttuu enää sivuaineen pienempi tutkielma, joka sekin on työn alla. Vaikka tuo sivuaineen tutkielmakin on laajuudeltaan pääaineen kandin tutkielmaa vastaava, ei se nyt gradun rinnalta tunnu isoltakaan hommalta. Enemmänkin se tuntuu vähän laajemmalta esseeltä, vaikka siinä ihan omaakin tutkimusta on. Eiköhän nämä molemmat nyt kevään aikana kuitenkin hoidu :) Välillä kyllä varsinkin gradun kanssa on meinannut epätoivo iskeä.

Opiskelujen ohella aikaani on vienyt Nero. Kerroinkin aiemmin, että hankin joulun alla löytöeläinkodista kissan. Elämä kissan kanssa vaati hieman totuttelua pitkän tauon jälkeen, mutta nyt ei enää varmaan ilmankaan osaisi olla.

Nimesin kissani siis Neroksi. Aiemmasta nimestä tai muustakaan elämästä ei ole tietoa. Neron tarkka ikäkin on arvoitus. Sen verran osaan sanoa, että kissa on aikuinen eikä siinä mitään erityisiä ikääntymisen merkkejäkään vielä näy. Villin ja leikkisän luonteen perusteella voisi arvioida, että Nero on vielä aika nuori aikuinen. 

Nero on luonteeltaan villi ja leikkisä, mutta ihmisystävällinen. Kaikki uudet ihmiset ja oudot äänet pelottavat aluksi, mutta varsinkin ihmisiin se tottuu nopeasti ja on jo pian kehräämässä ja puskemassa kaikkia. Nero tosiaan kehrää lähes tauotta ja puskee paljon. Välillä tosin puskeminenkin muuttaa leikiksi. Vihaisesti ja lujaa Nero ei onneksi leikkiessäänkään pure tai raavi. Vahinkoraapaisuja tietenkin tulee, niin kuin kaikkien kissojen kanssa. Kehräämisen lisäksi Nero juttelee maukumalla ja kurinalla ja purinalla paljon, varsinkin ruokaa odotellessa...

Nero ei selvästikään ollut tottunut asumaan kerrostalossa, mutta tottui asuntooni nopeasti. Aluksi rappukäytävästä kuuluvat äänet pelotti, mutta nyt kissa säikkyy enää erityisen kovia kolahduksia ja pamahduksia. Hissi on vieläkin aika hirvittävä asia, mutta enää sielläkään ei tarvitse kovin rajusti täristä. Nero pyytää usein ovella ulos, mutta kun sen vie valjaissa ulos, vaatii se heti takaisin sisään. Enää ei edes auta, että kissan kantaa kauemmas, vaan se osaa jo kipitellä heti takaisin kotiovelle. Ulkoillessaan Nerolla on muuten päällä vaaleanpunaiset, pääkallokuvioiset valjaat :) Pari kertaa ulkoillessa on törmätty koiriinkin, mutta mitään isompaa hätää ei ole onneksi ollut, vaan pieni murina minun sylistä käsin on riittänyt.

Nukkumistyylinäyte 1

Nero nukkuu yöt välillä minun sängyssäni ja välillä sohvalla/pöydällä/lattialla loikoillen. Suurin vaiva Nerosta onkin öisin, sillä se tykkää nukkua päälläni. Samalla tietenkin pitää kehrätä mahdollisimman äänekkäästi ja kosketella tassuilla naamaani. Olen yrittänyt totuttaa Neroa nukkumaan mieluummin vieressäni kuin päälläni...vaihtelevalla menestyksellä. Nukkuvaa Neroa on kuitenkin aina ilo seurata sillä tyypillisin asento on selällään tassut kohti kattoa :) Toinen aika milloin Nero häiritsee on aamulla, minun meikatessani. Silloin Nero aina kaipaa erityisesti huomiota ja joko kiipeilee keittiön kielletylle pöydälle tai tulee metsästämään meikkisiveltimiä ja topsejani.

Nukkumistyylinäyte 2

Nero on melko riesa kissaksi, mutta en tosiaan varmaan enää osaisi olla ilmankaan sitä. Kaikki kissanomistajat varmaan pystyvät samastumaan siihen, että omaa kissaa ei vaihtaisi mihinkään, olisi se kuinka villi tahansa. Nero on kuitenkin perusluonteeltaan kiltti eikä koskaan vihainen. Kukapa tuollaista persoonallista, kehräävää villikissaa voisi vastustaa <3

p.s. Mustaa kissaa on muuten aika *piip*mäistä kuvata...


Postauksen kissa ostettu itse ja mielipiteet siitä omia. En tee kissalla eläinkokeita ;)