Mistähän sitä oikein aloittaisi näiden New York -postausten kanssa. Ajattelin, että kirjoitan ehkä pari postausta yleisesti reissusta ja mahdollisesti yhden kosmetiikkashoppailusta ja vielä erillisen haalinnan. Tämä ensimmäinen osa keskittyy siis käytännön asioihin ja USA:an matkustamiseen, seuraavassa paneudun siihen, mitä minä ehdin tekemään noin viikon aikana New Yorkissa, ja lopuksi sitten ne jännittävimmät asiat kosmetiikkaan keskittyen :). Suunnitelmat tosin eivät ole vielä varmoja, joten katsotaan nyt mitä lopulta lykkän tänne blogin puolelle. Kirjoitettavaa olisi tietysti taas suunnilleen loputtomasti, ja voitte varautua melko pitkiin teksteihin, mutta yritän pidättäytyä loputtomilta jaaritteluilta.
 |
| Manhattan iltahämärässä. |
Yhdysvaltoihin matkustettaessa joutuu ottamaan vähän enemmän asioita huomioon kuin Euroopan sisällä matkustettaessa. Lyhyellä lomareissulla suomalainen ei enää onneksi tarvitse viisumia vaan sähköinen matkustuslupa ESTA riittää. ESTA haetaan netissä, mielellään hyvissä ajoin etukäteen, ja se maksaa 14$. Sen lisäksi pitää olla voimassaoleva ja oikeanlainen passi, ja pitää antaa lentoyhtiölle tarvittavat tiedot, kuten koko nimi, syntymäaika, passin numero ja myös sen paikan osoite, missä yöpyy ensimmäisen yön Yhdysvalloissa. Näistä asioista löytyy tietoa ihan vaikka Finnairin sivuilta täältä, ja sieltä on myös linkki ESTA:n hakuun. En mene näihin asiakirja-asioihin tämän enempää, sillä niistä löytyy tietoa netistä paljon. Jos joku haluaa kysyä asiasta enemmän, niin voi kysellä kommenteissa tai laittaa mailia.
Minulla oli Finnairin lennot Oulu-Helsinki-New York-Helsinki-Oulu. Oulu-Helsinki välit operoi Flybe ja mennessä Helsinki-New York välin poikkeuksellisesti puolalainen LOT. Pitkät 8-9 tunnin lennot New Yorkiin ja takaisin sujuivat melko kivuttomasti. Mennessä pysyin hereillä koko matkan katsellen sarjoja ja yhden elokuvan viihdejärjestelmästä. Taisi tulla myös vähän pelattua pasianssia. Takaisin kotiinpäin tullessa sain jopa hieman nukuttua, mutta tuli myös katseltua sarjoja.
Ruoka oli tyypillisen köyhää lentokoneruokaa, mutta kuitenkin ihan täysin syömäkelpoista. Menomatkalla sain kasvispyöryköitä ja riisiä ja paluumatkalla kasvispastan. Olin kasvissyöjänä tilannut lennoille ruoat erikseen. Nykyisin lennoilla taitaa olla lähes aina kasvisvaihtoehtokin ruokana, mutta näiden ateriodien riittävyyttä ei voi taata, joten varmempaa on tilata itselle erikoisateria, jos on kasvissyöjä. Välipalaleivistä ei myös välttämättä ole kasvisvaihtoehtoa, jos sitä ei ole erikseen tilannut.
Menosuuntaan molemmat lennot olivat melkoista tärinää ja heiluntaa. Ilmeisesti oli tuulista sekä Suomessa, että New Yorkissa. Itseasiassa New Yorkissa oli meneillään ukkosmyrsky laskeutumishetkellä ja meno koneessa sen mukainen, mutta turvallisesti päästiin kuitenkin laskeutumaan. En tosin ihan sellaisella rytinällä ja salamoiden keskellä ole koskaan lennolta laskeutunut. Onneksi en ole mitenkään kauhean lentopelkoinen, vaikka en lentämisestä pidäkään.
 |
| Tuttu kaveri tuli vastaan lelukaupassa. |
Maahantulokuviot vähän jännittivät etukäteen, näin ensikertalaisella Yhdysvalloissa. Jonot olivat aika pitkät, mutta lentokentän työntekijät ohjailivat porukkaa hyvin ja jakoivat jonoja siten, että itse pääsin skippaamaan lähes jonon puolivälistä muutaman ihmisen taakse. Passintarkastuksessa herttainen, vanhempi aasialaismies kyseli vain matkan tarkoitusta ja pituutta ja naureskelimme kun hän onnistui kuulemaan, että aion viipyä USA:ssa 6 kuukautta 6 yön sijaan. Ei siis tullut ainakaan minulle mitään isompaa tenttiä. Sormenjäljet ja valokuva napsaistiin siinä virkailijan kanssa jutellessa.
Matkalaukut olivat jo tulleet sillä välin, kun jonotin maahantulotarkastukseen, joten sain noukkia vain omani matkaan ja kävellä lähes suoraan tullin virkailijalle. Virkailija nappasi lennon aikana täyttämäni tullilomakkeen ja päästi minut jatkamaan matkaa samantien.
Hotellille matkustin JFK:ltä AirTrainilla (lentokenttäjuna, joka kulkee terminaalien väliä ja kahdelle metroasemalle) ja metrolla. Ostin heti Jamaica Stationilta viikon metrocardin, jolla saa kulkea New Yorkin metrossa siis viikon ajan niin paljon kuin haluaa. Kortti maksoi kaikkineensa 32$. Hotellini sijaitsi Long Island Cityssä ja Jamaica Stationilta meni sen lähimmälle metroasemalle suoraan E-linjan metro.
New Yorkin metrosysteemi on vähän monimutkaisempi kuin esimerkiksi Lontoon, mutta mielestäni silti ihan kohtuu helppo. Kannattaa vähän tutustua metrosysteemiin ja karttaan etukäteen ja painaa mieleen oman hotellin lähin pysäkki ja mitkä linjat kulkevat sinne. Lisäksi voi vähän tutkailla, miten linjat menevät sellaisille alueille, joissa on aikomus reissun aikana käydä. Asemilla on melko helppo sitten suunnistaa kylttien mukaan, kun tietää meneekö uptowniin, downtowniin vai Brooklyniin tai Queensiin. Local ja Express -linjat ovat sitten vähän monimutkaisempia, joten kannattaa yrittää selvittää itselle tärkeistä asemista kuuluvatko ne express-junien pysähtymispaikkoihin vai pysähtyykö niillä vain local-junat.
 |
| Museon ikkunan läpikin voi kuvata maisemia. |
Hotellini sijaitsi tosiaan Long Island Cityssä Queensissä. Käytännössä olin vain sillan toisella puolella Manhattanilta ja jo seuraava metroasema "kotiasemaltani" oli Manhattanin puolella. Midtowniin ja esim. Times Squarelle meni ehkä 10-15 minuuttia metrolla. Hotelli oli useamman sata euroa vastaavia Manhattanin puolella sijaitsevia halvempi, joten valitsin mieluummin sen.
New Yorkin hotelleissa kannattaa ottaa huomioon, että niihin kirjautuessa vaaditaan yleensä luottokortti, jolle tehdään jonkin suuruinen katevaraus sen varalta, että tuhoat jotain hotellissa tai vaikkapa soittelet kaukopuheluita hotellin laskuun. Omassa hotellissani summa oli 50$ per yö ja katevaraus poistui ilman erillistä pyyntöä n. viikko sen jälkeen kun olin palannut kotiin. Tämä kannattaa ottaa huomioon varsinkin, jos luottoraja on pieni.
Hotellini oli siis Wyndham Garden Long Island City ja se oli oikein siisti ja mukava perushotelli. Henkilökunta oli ystävällistä ja sain heti sisäänkirjautuessa Manhattanin kartan, metrokartan ja pienen kartan hotellin ympäristöstä. Long Island City on alueena vielä vähän teollista, mutta alueen "pääkadun" Vernon Boulevardin varrelta ja läheltä löytyi paljon pikkuravintoloita ja tunnelma alueella oli illalla mukavan leppoisa. Hotellilta noin 5-10 minuutin kävelyn päästä löytyi myös pari ruokakauppaa ja Duane Reade, joka myy lääkkeiden ja elintarvikkeiden lisäksi kosmetiikkaa.
 |
| Old School Central Park. |
Raha-asioihin varauduin itse vaihtamalla jo Suomessa muutaman satasen käteistä dollareiksi ja muuten hoidin maksut luottokortilla. Käteistä käytän itse reissussa mieluusti ainakin ruokapaikoissa ja pienemmissä kojuissa ja liikkeissä. Ulkomailla varsinkin on aina riski, että kortti kopioidaan, joten mieluiten maksan kortilla vain isommissa ja tunnetuimmissa liikkeissä. USA:ssa pitää käteistä olla varattuna myös tippeihin esim. hotellin siivoojille.
Omat käteiseni riittivät enemmän kuin hyvin ja viimeiset pari päivää käytinkin vain käteistä, kun aluksi oli isommat ostokset tullut vingutettua kortilla. Minulla on Visan yhdistelmäkortti (Debit/Credit), ja New Yorkissa siitä pystyi käyttämään vain luottopuolta. Tämäkin on hyvä tietää ennen reissua. Itse varauduin pelkkään luottokortin ja käteisen käyttöön niin, että maksoin luottokortille etukäteen hieman ylimääräistä ja "korotin" näin luottorajaa hieman. "Korotus" ei olisi edes ollut tarpeen, mutta ainahan sitä on hyvä olla varautunut siihen, että tulee jokin yllättävä maksu, ja mukavampi on reissun jälkeen maksaa pienempää luottokorttilaskua, kun osa on jo etukäteen maksettu.
 |
| Liikennemerkki New Jerseyn puolella sai hymyilemään. |
Yleisesti vielä New Yorkista sen verran, että minusta, näin yksin matkustavana naisena, se oli helppo kaupunki. En riekkunut myöhään liikenteessä, sillä heräsin joka aamu viimeistään 7 aikaan ja parhaillaan olin liikenteessä jo ennen 8 aamulla. Turvaton olo ei ollut missään vaiheessa, vaikka varsinkin metrossa näkyi jos jonkinlaista hiipparia. Liikkuminen oli pääasiassa helppoa, käytin metroa ja kerran bussia New Jerseyn puolella käydessäni.
Ihmiset olivat pääsääntöisesti ystävällisiä ja juttelivat kaduilla vieraille enemmän kuin mihin Suomessa on tottunut. Joitain kauppojen kassoja ja myyjiä tuli vastaan, jotka olivat hieman tympääntyneen oloisia, mutta yksikään ei ollut suoranaisesti töykeä. Pari kertaa tuli törmättyä myyjiin, jotka olivat tosi ihania ja jutella höpöttivät paljon.
Turisteja tuntui näkyvän varmaan enemmän kuin paikallisia ja paikallisväestönkin keskuudessa espanja tuntui olevat yleisempi kieli kuin englanti. En kuitenkaan törmännyt sellaisiin asukkaisiin, jotka eivät olisi englantia puhuneet, vaikka näinkin kuulemma voi käydä.
 |
| Keltaiset taksit rivissä ja sain tallennettua aivan vahingossa taksia huitovan herrasmiehenkin. Mies siis täysin tuntematon ja tilanne ei ole lavastettu :). |
Kyselkää näistä käytännön asioista tosiaan lisää, jos tulee jotain mieleen. Itseäni ainakin hieman jännitti matkustaa ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin, kun on kuullut kaikenlaista kauhutarinaa maahantulotarkastuksista yms., joten halusin kirjoittaa näistä matkustusasioistakin. Voin siis omasta puolesta sanoa, että ei ollut kauhea kokemus ja suurimmalta osalta matkustajista maahantulo sujuu varmasti mukavasti ja helposti, kun vain hoitaa oman osuutensa ja tarvittavat asiakirjat kuntoon.
Jatketaan seuraavassa postauksessa siitä, mitä näin ja koin New Yorkissa! Kertokaa ihmeessä kommenteissa omia matkakokemuksia New Yorkiin tai Yhdysvaltoihin yleensäkin.
*This post is only in Finnish*
Matka toteutettu omin varoin. En ole yhteistyössä mainittujen yritysten kanssa enkä saa tekstin linkin käytöstä mitään hyvitystä.
